25. tammikuuta 2008
Teksti:

Opetusministeri Antti Kalliomäki soitti lokakuussa 2006. Pyytämättä ja yllättäen hän kysyi: ryhdytkö vetämään työryhmää, joka valmistelee Helsingin Kauppakorkeakoulun, Teknillisen korkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistyön syventämistä?
    Yön yli asiaankuuluvasti nukuttuani vastasin myönteisesti. Kiinnostava tarjous veti, ja perusvirkamiehen velvollisuudentunto työnsi.
    Opetusministeriön entinen kansliapäällikkö Markku Linna otti johtaakseen vastaavan hankkeen Turussa ja Suomen Akatemian entinen pääjohtaja Reijo Vihko Itä- Suomessa.

Työryhmäni työskenteli aktiivisesti, jopa innostuneesti. Koimme olevamme oikealla asialla. Erityisen kiitoksen ansaitsee ryhmämme pääsihteeri, ”puolueettomalta” maaperältä mukaan tullut Helsingin yliopiston professori Turo Virtanen, joka päätoimensa ohella uurasti uhrautuvasti.
    Perehdyimme laajasti kansainväliseen yliopistopolitiikkaan. Kiina, Intia ja monet muutkin Aasian maat ovat panostamassa yliopistoihinsa valtavasti. Sana ”huippu” ei siellä todellakaan ole pannassa.
    Muutoksen tuulet puhaltavat myös Euroopassa. Kävi selväksi, että kyydissä pysymiseksi tarvitaan hajanaisen yliopistojärjestelmämme kokoamista, lisää autonomiaa, lisää rahaa ja parempaa hallintoa.
    Raporttimme syntyi sadassa päivässä joulunpyhien kahden puolen. Linna ja Vihko pitivät yhtä rivakkaa vauhtia. Luovutimme raportit eduskuntavaalien alla Kalliomäelle. Hän kiitti ja sanoi opetusministeriön panevan toimeksi ehdotustemme pohjalta.

Työryhmäni ehdotti uuden säätiöpohjaisen yliopiston perustamista yhdistämällä kolme näpeissämme ollutta yliopistoa. Määrittelimme hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset sille, että maahamme voisi aikanaan syntyä uudenlainen huippuyliopisto, joka olisi myös kansainvälisesti vetovoimainen. Teimme myös ehdotuksen jatkoprojekteiksi, jotka täsmentäisivät ideaamme.
    Uusi hallitus ja eduskunta ovat ehdotuksemme hyväksyneet. Uusi yliopisto aloittaa toimintansa syksyllä 2009, kolme vuotta työryhmäni työn alusta. Yliopistolainsäädäntö uudistuu kokonaisuudessaan. Jo oli aikakin.
    Kyseessä ei siis ollut Sailaksen keksintö. Sekä kehut että haukut ovat tulleet väärään osoitteeseen. Emmekä olleet niin typeriä, että luulimme huippuyliopiston syntyvän työryhmämme julistuksella. Ja terveisiä maan ”äly”mystölle (ilmaisu on perintöä edesmenneeltä humanistilta ja teräväkynäiseltä kolumnistilta Aimo Kairamolta): lukekaa raportti, perehtykää edes eurooppalaiseen yliopistopolitiikkaan ja hakekaa argumenttinne muualta kuin tunkkaisesta antikvariaatista.

Raimo Sailas

Kirjoittaja on yhteiskunnallisiakin asioita harrastava Helsingin yliopiston alumni.