25. tammikuuta 2008
Teksti:

Matkustan Pohjois-Albanian halki harvahampaisen matkatoverini kanssa. Hän on Mr. Helicopter, yksi Shkodraa ympäröivän maaseudun pontikkatehtailijoista. Antamani nimitys johtuu miehen päässä kulkevasta lasten lippalakista, johon Mr. Helicopter on aasialaisten lasten toimesta kirjailtu.
    Poltamme savukkeita, kuten kuusikymmentäluvulla TÅ¡ekkoslovakiasta käytettyinä ostetuissa junavaunuissa on tapana tehdä. Mr. Helicopter kaivaa muovikassista kotiviiniä ja juo antaumuksella.
    Hänestä minä olen eksoottinen. Hampaani ovat tallella, omistan silmälasit ja luen kirjaa. Juotuaan pullon tyhjäksi hän heittää sen muovikasseineen ikkunasta. Sätkänsä hän tumppaa seinään.
    Ulkona tuhannet muovipussit tarttuvat tuulen mukana Drini-joen piskuisiin rantapuihin.

Kiina on kieltänyt ohuiden muovipussien käytön. Etelä-Afrikassa niiden jakelemisesta saa sakkoja. Albaniassa asiasta ei vielä tiedetä mitään. Joulukuun vesisateessa lampaat ja lehmät laiduntavat muovipussien saastemeressä.
    Ehkä ne syövät niitä? Ehkä ihmiskunta saa jokapäiväisen lihansa kautta muovimyrkyn takaisin ja kuolee viisikymppisenä syöpään.
    Olisiko maailma niin oikeudenmukainen?
    Mr. Helicopter ei ole kuullut Napolin roskakatastrofista, ei Bangladeshin tukkeutuneista viemäreistä, tuskin edes ilmaston lämpenemisestä. Mutta hän on nähnyt pihansa. Hän tuntee maansa jätteellä peitetyn luonnon. Hän heittää eväsleipänsä muovipussin ikkunasta ja vastaa tuijotuksella arvostelevaan katseeseeni.

Kaveri kertoi taannoin, että biojätepussi on halpaa ruokaa. Sen keittämällä saa hyvän kasviskeiton – sellaisen, jota Mr. Helicopterinkin hampaat kestävät.
    Parempi liikeidea olisi viedä biopussi marketteihin pakkaustavaraksi. Kaupan muovipusseista valtaosa päätyy roskapussina kaatopaikalle, miksei siis sen ekologinen versio kestäisi samaa pyöritystä.
    Shkodra lähestyy. Puristan kangaskassia kädessäni – en pelkästään siksi, että siellä on kamera vaan myös ylpeydestä. Kumpikaan meistä ei ole muovia.
    Mr. Helicopter on. Hän tyhjentää laukkunsa paperiroskat junan ikkunasta Driniin. Joen vesi ei juuri virtaa. Rannalla lammaskoira repii Lidlin muovipussia innoissaan.

Ville Hytönen

Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.