14. joulukuuta 2007
Teksti:

Lähellekään kaikille halukkaille ei riitä paikkaa Suomen ja Venäjän välisissä opiskelija- ja opettajavaihto-ohjelmissa resurssipulan vuoksi. Tänä vuonna opetusministeriön alainen kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO sai Finnish Russian Student Exchange Programmea (First) varten käyttöönsä 280 000 euroa. Korkeakoulut ilmoittivat CIMO:lle tarvitsevansa tukea 1,2 miljoonaa euroa.
    CIMO pyörittää tarjoamaansa Firstvaihto- ohjelmaa opetusministeriön vuosittain myöntämällä hankerahalla. Se on pysynyt samalla tasolla viime vuosien ajan.
    ”Tuon vaihto-ohjelman avulla voidaan toteuttaa vain noin neljäsosa suunnitellusta Venäjä-yhteistyöstä”, sanoo CIMO:n korkeakouluyhteistyön ryhmäesimies Maija Airas .
    Korkeakoulut järjestävät vaihto-ohjelmia myös rahoituksella, jonka ne saavat kansainväliseen toimintaansa suoraan opetusministeriöltä. Helsingin yliopistossa Ruotsi, Saksa ja Ranska ovat vaihto-ohjelmien suosituimmat kohdemaat. Jokaiseen niistä lähtee vuosittain noin sata opiskelijaa, Venäjälle noin kymmenen.

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) otti marraskuun puolivälissä kantaa siihen, ettei suomalaisten Venäjä-osaamiseen panosteta riittävästi. Liiton mielestä Venäjä on Suomelle tärkeä naapuri, jonka kielen ja kulttuurin tuntemusta pitäisi edistää.
    Liiton mukaan Suomen ja Venäjän välisten opiskelija- ja opettajavaihto-ohjelmien rahoituksessa olisi parannettavaa. Ne saavat paljon vähemmän tukea kuin muut vaihto-ohjelmat.
    ”Venäjä on aina ollut ja on myös jatkossa tärkeä kauppakumppani. Uskon vahvasti, että maan merkitys kasvaa vielä entisestään”, sanoo SYL:in hallituksen kansainvälisistä asioista vastaava jäsen Jarkko Seppälä .
    Seppälän mielestä valtionhallinnossa on tiedostettu Venäjä-osaamisen tärkeys, mutta rahaa ei silti tunnu olevan. Hänen mukaansa Venäjä on silti niin tärkeä alue, että ihmisten tuntemusta siitä pitäisi kasvattaa taloudellisista realiteeteista välittämättä kaikilla opetuksen asteilla.
    ”Jos ajattelee vaikkapa peruskoulua, niin pienillä paikkakunnilla venäjän opetusryhmät saattavat olla sen kokoisia, ettei opetusta järjestetä. Minusta opetusta pitäisi tarjota, vaikka ryhmät eivät kokonsa puolesta vastaisikaan kaikkia vaatimuksia.”
    SYL on verrannut First-ohjelman saamaa 280 000 euroa Erasmus-vaihto-ohjelmalle myönnettyyn tukeen. EU:n rahoittaman Erasmuksen vuosibudjetti on vuosina 2007-2013 noin 7,5 miljoonaa euroa.

Viime helmikuussa opetusministeriö sai selvitysmies Arto Mustajoen raportin yliopistojen Venäjä-yhteistyöstä. Sen mukaan suomalaisten Venäjä-osaaminen on vaatimattomalla tasolla, kun ottaa huomioon Suomen maantieteellisen sijainnin sekä Venäjän kasvavan roolin markkina-alueena ja yhteistyökumppanina. Ulkoministeriön mukaan Suomen ja Venäjän välinen kauppa on ollut kasvussa vuodesta 2002. Vastaavasti myös suomalaisten sijoituskanta Venäjällä on ollut kasvussa. Suomen Pankki piti viime vuonna Venäjää Suomen kolmanneksi tärkeimpänä kauppakumppanina Ruotsin ja Saksan jälkeen.
    Neuvotteleva virkamies Ilkka Turunen opetusministeriöstä myöntää, että Suomen ja Venäjän välisten opiskelija- ja opettajavaihto- ohjelmien rahoitus on pientä, jos sitä vertaa muiden ohjelmien saamaan tukeen.
    ”Opiskelija- ja opettajavaihto on tärkeää, mutta käytettävissä olevat pienet rahasummat kannattaa ohjata mieluummin sitä tiiviimpään yhteistyöhön, joka voisi tarkoittaa vaikkapa yhteistutkintoja tai tutkimustyötä molempia osapuolia kiinnostavilla alueilla.”
    Turunen pitää vaihto-ohjelmia merkittävämpänä tukikohteena esimerkiksi tänä syksynä käynnistynyttä Cross Border University -hanketta. Viiden suomalaisen ja neljän venäläisen yliopiston projekti tarjoaa maisteriohjelmia, joiden opinnot jaettu molempiin maihin.
    ”Rahaa on käytettävissä niin vähän, että se kuluu hankkeisiin, joilla on suuri merkitys.”

Venäjän opetusta on vähennetty

21-vuotias Anna-Mari Lehmonen käy venäjän kielen peruskurssia Helsingin yliopistossa. Pääaineenaan hän opiskelee ympäristötieteitä.
    ”Venäjästä tiedetään ja kieltä puhutaan vähän ottaen huomioon, että se on meidän naapurimaamme. Minusta se on kiehtova kieli, koska siinä käytetään kyrillisiä aakkosia”, hän sanoo.
    Vaikka Helsingin yliopistossa on monia muita Lehmosen tavoin venäjästä kiinnostuneita opiskelijoita, kielen opetusta on viime vuosien aikana vähennetty. Venäjän kielen lehtorin Marjatta Alestalon mukaan sivutoimisten opettajien tuntimääriä on laskettu, koska kielikeskusta vaivaa rahapula.
    ”Peruskursseille on kova tungos. Esimerkiksi viime tammikuussa kurssin aloitti noin 70 opiskelijaa, joista yli 50 kävi sen loppuun. Pyrimme ottamaan kursseille niin paljon ihmisiä kuin vain saliin mahtuu istumaan.”
    Alestalon mukaan uudet tutkintovaatimukset ovat tänä syksynä hieman laskeneet kielikursseille ilmoittautuneiden määrää.

Helsingin kauppakorkeakoulu puolestaan tarjoaa muun muassa liikevenäjän perusteet- ja venäjänkielinen yritysviestintä- nimisiä kursseja. Korkeakoulusihteeri Marketta Sunin mukaan peruskurssit ovat erityisen suosittuja.
    ”Tänä vuonna kurssille otettiin iso ryhmä, mutta siitä huolimatta osa kiinnostuneista jäi sen ulkopuolelle.”
    Moni kauppakorkeakoulun opiskelija lopettaa venäjän peruskurssin jälkeen, sillä ryhmäkoot pienenevät kurssien vaatimustason kasvaessa.

Tuomas Kokko
Kuva Stina Salin