14. joulukuuta 2007
Teksti:

”Olen seurannut Big Brotheria viime vuodesta lähtien. Silloin näin Big Brotherin neljä viimeistä jaksoa: en ollut koskaan nähnyt mitään niin hirveää.
    Päätin, että sitä täytyi saada lisää. Kaki oli jotenkin syvästi surullinen runkkari, joten häneen kai sitten samastuin.
    Tänä vuonna seurasin ohjelmaa koko tuotantokauden ajan. Aluksi säheltämistä ja halailua joutui katsomaan väkisin. Keskivaiheilla olin jo kehittänyt tunnesiteen henkilöihin, ja kaikki jaksot oli pakko nähdä. Riippuvuus tuo elämään turvallisuuden tunnetta.

Olen sinut harrastukseni kanssa. Eräs tuttavani tosin ihmetteli, että eikö se ole täysin aivotonta touhua. Nimenomaan, sehän juuri on koko homman pointti.
    Pitkän työpäivän jälkeen Big Brother toimi kohdallani kuin humala ilman krapulaa.
    Ohjelman loppuessa yhdeltätoista illalla pää oli tyhjä.
    Big Brotherissa hienoa on, että siinä on näytillä uusi sukupolvi: tyhmät mutta onnelliset. Itse olin saman ikäisenä tyhmä mutta kyyninen.

Suosikkini oli Jarkko kunnes hän paljastui ylimieliseksi kusipääksi. Niko oli positiivisuudessaan tyhmien mutta onnellisten sukupolven kärkimiehiä.
    Lopulta minulle oli yhdentekevää, kuka homman voitti. Finalistit tulivat keskenään liian hyvin toimeen. Sellainen tappaa draaman. Ohjelmaa seuratessani tajusin olevani ajasta pudonnut vanha jäärä. Vaivaannuin nähdessäni tuntemattomia ihmisiä kyselemässä toisiltaan, ketä he haluaisivat panna. Minun nuoruudessani puhuttiin siitä, kenen kanssa haluaisi olla.
    Aloitin myös uudestaan George Orwellin kirjan Vuonna 1984, jottei originaali Isoveli unohtuisi.”

Vaula Tuomaala

Tuomas Kyrön neljäs romaani Benjamin Kivi (WSOY) ilmestyi lokakuussa.