14. joulukuuta 2007
Teksti:

Sirkka-Liisa Anttila
    Syntyi 64 vuotta sitten Turussa.
    Aloitti opinnot Tampereen yliopissa 1965 ja valmistui hallintonotaariksi 1967.
    Anttila valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan 1983. Hän istui Euroopan parlamentissa 1996-1999. Vuoden 2007 vaalien jälkeen hänestä tuli maa- ja metsätalousministeri.

Kotonani ei arvostettu koulunkäyntiä

Jos kansakoulun opettajani ei olisi aikanaan sanonut minulle, että hakeudu Sirkka oppikouluun, minun ei olisi ikinä tullut hakeuduttua. Vanhempani eivät osanneet sitä neuvoa, eivätkä he sitä ilmeisesti kauheasti arvostaneetkaan.
    Muistan tiukat keskustelut, jotka käytiin kertoessani vanhemmilleni, mitä opettaja oli minulle sanonut. Isä sanoi, että hän kyllä rahoittaa koulutuksen, mutta sitten iltaisin ei mennä ulos, vaan pidetään läksyistä huolta. Siitä lupauksesta pidinkin kiinni.

En kelvannut opettajaksi

Opettajan ammatti oli suuri lapsuudenhaaveeni. Kirjoitettuani ylioppilaaksi keväällä 1963 toimin seuraavan lukuvuoden toisen ja kolmannen luokan sijaisena kansakoulussa. Olen tykännyt aina opettamisesta ja lukuvuoden aikana tunne vain vahvistui.
    Hain sijaisuuden jälkeen Turun opettajakorkeakouluun. Pääsykokeet kaatuivat minun osaltani siihen, että en osannut laulaa enkä riittävän hyvin piirtääkään. Pettymyksestä toivuttuani mietin pitkään, mitä alkaisin tulevaisuudessa tehdä.
    Olin verotoimistossa Loimaalla sijaisena. Pidin kovasti toimistotyöstä. Syksyllä 1965 hakeuduin Tampereen yliopistoon suorittamaan hallintonotaarin tutkintoa.

En kuunnellut isän äänestysneuvoja

Keskustalaisuus tuli syntymäkodin perintönä. Lähtiessäni ensimmäistä kertaa äänestämään eduskuntavaaleissa isäni yritti neuvoa, mitä vaaliuurnilla kannattaisi tehdä. Olin kuitenkin päättänyt äänestää naisehdokasta jo etukäteen. Maalaisliitto puolueena sopi myös isälle, mutta naisehdokkaan äänestäminen ei.
    Poliittinen opiskelijaelämä oli Tampereella 60-luvulla hyvin aktiivista. Me maalaisliiton opiskelijat vieroksuimme vasemmistoradikaalien äänekästä ja näkyvää toimintaa. Heihin verrattuna me ja kokoomusta lähellä olevat ryhmät pidimme kynttilää vakan alla. Maalaisliiton ja myöhemmin keskustan nuoret tapasivat torstaisin Pirkanhovissa.

Iltaisin luin vain tenttiin

Monet opiskelijat asuivat 60-luvulla alivuokralaisina perheissä. Itsekin ehdin asua kahdessa perheessä. Karjalasta kotoisin oleva sympaattinen eläkeläispariskunta oli vuokrannut kolmesta huoneestaan yhden minulle.
    Toinen kotini sijaitsi nuoren avioparin luona. Mies opiskeli vielä insinööriksi ja oli viikot poissa. Sain taas kolmiosta yhden huoneen. Joskus pari tarjosi iltaisin kahvit tai voileivän. Muuten söin päivisin yliopistolla. Lounaat olivat siihen aikaan hyvin yksinkertaisia. Usein syötiin keittoa. Aamupalan laitoin itse keittolevyn avulla omassa huoneessani.
    Kotiintuloajat eivät tuottaneet ongelmia. Koska opiskelin kunnolla, ei minulla ongelmaa löytää illalla tekemistä. Yleensä aina oli joku tenttikirja luettavana.

Kartutin kapioarkkua kesäisin

Tein opiskeluaikana paljon käsitöitä. Äidilläni oli se lähtökohta, että tyttärellä piti olla aina kapiot valmiina. Kesäisin tein paljon mattoja, pyyheliinoja ja muita kodin tekstiilejä kapioarkkuun.
    Suoritin viimeisen tilastotieteen tentin 10. toukokuuta 1967. 14. toukokuuta sanoin miehelleni tahdon, ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä. Olin tutustunut mieheeni jo ennen opiskelujen alkua, ja se rauhoittikin elämää huomattavasti.
    Naimisiin meneminen tiesi muuttoa mieheni kotitilalle Forssaan.

Maria Ruuska
Kuvitus Ville Hyttinen