14. joulukuuta 2007
Teksti:

Pekingin yliopiston opinto-opas, pakolliset, kandidaatin tutkintoon kuuluvat opinnot:
    Listalla on kahdeksan opintopisteen verran englantia, neljän opintopisteen verran urheilua (sisältää ”erittäin helpon” Cooperin-testin, 2 000 m on ylitettävä), hieman tietotekniikkaa sekä kahdentoista opintopisteen verran poliittisia opintoja.
    Lisäksi opinto-opas kertoo, että pakettiin kuuluvat sotilasharjoitukset ja ”ruumiillinen työ kampuksella”. Niistä tosin ei saa opintopisteitä.
    Kiinan yliopistojen pakollisia kursseja uudistettiin viimeksi vuosi sitten, jolloin aikaisemmin pakollisena olleet seitsemän poliittista kurssia tiivistettiin neljään. Esimerkiksi Mao Zedongin ajatuksia ei enää opiskella omana kurssinaan vaan yhdessä Deng Xiaopingin teorian sekä ”kolmen edustuksen periaatteen” kanssa.
    Myöskään oppaassa mainittavaa ruumiilliseen työhön osallistumista – mitä se sitten lieneekin – ei enää vaadita opiskelijoilta.
    Opasta tehtäessä on ajateltu tulevaisuutta: ”ettei sitä tarvitsisi koko ajan päivittää”, opintotoimistosta kerrotaan.
    Kuinka päivitettyjä mahtavat olla itse poliittiset kurssit?

Gong Zheng, 22, on kansainvälisen politiikan pääaineopiskelija. Neljän vuoden aikana hän on kahlannut läpi kaikki Pekingin yliopiston silloiset pakolliset kurssit: Kiinan nykyhistorian pääpiirteet, johdannon Mao Zedongin ajatuksiin, moraalikulttuurin luennot, johdannon Deng Xiaopingin teoriaan, marxilaisen filosofian perusteet, marxilaisen yhteiskuntaopin perusteet sekä sotilasasioiden perusteet.
    Esimerkiksi maoismin tai dengismin opiskelu on Gongin mielestä ajanhukkaa – samat asiat on käyty läpi jo alakoulussa kerta toisensa jälkeen. Silti hän kuvailee Maoa käsittelevän kurssin sisältöä innoissaan.
    ”Kurssilla opitaan, kuinka Maon mukaan tehdään vallankumousta, kuinka uusi Kiina rakennetaan. Vallankumouksessa tulee olla mukana paljon sydäntä, paljon tahtoa.”
    Gong käy läpi Kiinan historiaa Maon sissi- ja partisaanistrategioita kerraten aina kansantasavallan perustamiseen saakka.
    ”Maon ehkä tärkein ajatus oli, että kaupungit voitetaan puna-armeijan puolelle maaseudulta käsin.”
    Myös opiskelijatyttö Feng Zheng, 21, kertoo kurssin olleen aika sotapainotteinen.
    ”Kurssilla opitaan Mao Zedongin diplomatiasta sekä sotastrategioista. Luemme teorioita siitä, kuinka rakentaa maa uudelleen sisällissodan jälkeen, kuinka voittaa vihollinen.”

Uusi Kiina, vallankumouksia, sydänverta ja poliittista moraalia.
    Mao taisi kuitenkin junailla myös katastrofeja, kuten Suuren harppauksen tai kulttuurivallankumouksen. Kiinan kommunistinen puoluekin on virallisesti tunnustanut, että Mao teki virheitä. Deng Xiaopingin laskuopin mukaan Mao oli 30 prosenttisesti väärässä ja 70 prosenttisesti oikeassa. Varmasti myös luennoilla mainitaan asiasta.
    Gong Zheng kertoo asian olevan näin. ”Maon ideologia ja Mao Zedong henkilönä ovat kaksi eri asiaa. Mao teki elämässään paljon virheitä, mutta hänen teoriansa ja ajatuksensa ovat virheettömiä. Eivätkä hänen kirjoituksensa edusta ainoastaan hänen henkilökohtaisia ajatuksiaan, ne edustavat koko kommunistista puoluetta.”
    Gong on itsekin kommunistisen puolueen jäsen. Liittymisseremoniassa hän lausui ääneen lupaavansa ”toteuttaa kommunismin ideaalia”. Tämä on hänen mukaansa kuitenkin hyvin vaikeaa tämän päivän Kiinassa.
    ”Meitä vaivaa uskonpuute. Mao toi maahan jotain, mihin uskoa. Tänä päivänä puolueen sijasta uskotaan rahaan.”
    Gong sanoo tietävänsä sydämessään, ettei bruttokansantuote voi olla ratkaisu ongelmiin. Tarvittaisiin menetettyjen arvojen tilalle jotakin, johon uskoa.
    ”Niin kuin teillä lännessä uskotaan Jeesukseen ja kuoleman jälkeiseen elämään taivaan paratiisissa. Kiinan Jeesus oli Mao, ja hän on sitä edelleen vanhemmalle sukupolvelle, esimerkiksi omille vanhemmilleni.”
    Itse Gong ei pidä Maoa idolina. Hän oli ennemminkin tavallinen, joskin poikkeuksellisen viisas, ihminen.
    ”Kuitenkin, mitä enemmän hänestä olen lukenut, sitä vähemmän voin pitää hänestä.”

Yliopiston pakollisista aatekursseista ei ole Gong Zhengin mukaan hyötyä uskon nostattamisessa.
    ”Minusta nämä pakolliset kurssit ovat yritys ohjailla opiskelijoiden ajattelutapaa”, hän sanoo.
    Silti nuori mies kiirehtii lisäämään, että Maon ajatukset ovat Kiinan sielu. Niitä tulee opiskella, ja ilman niitä on mahdotonta ymmärtää Kiinan vallankumouksellista kehitystä.
    Feng Zheng ajattelee samoin.
    ”Jos et ymmärrä Maon ideologiaa, et voi ymmärtää nykykiinaa. En ole vielä siinä iässä, että itse voisin varsinaisesti hyödyntää hänen filosofiaansa, mutta se on varmaa, että tämä mies muutti Kiinan täysin. On olennaista ymmärtää maamme historiaa myös tältä osalta”.
    Kaikille poliittiset kurssit eivät olleet yhtä mieleenpainuvia. Anonyyminä pysyttelevä opiskelija ”Liu” ei muista kursseista juuri mitään.
     ”Tein siellä aina vain matematiikan läksyjä. Sitä paitsi olen enemmän kiinnostunut Nietzschen ja Sartren ajatuksista kuin Maon tai Marxin ”. Myös vastavalmistuneelle journalismia opiskelleelle Wang Chen Chenille , 22, kurssisisällöt ovat musta-aukko.
    ”Voi ei! Olenko tosiaan unohtanut kaiken!”, hän päivittelee.
    ”Maosta tulee mieleen, että hän oli suuri mies”

Pakollisiin poliittisiin opintoihin sisältyy myös moraalikasvatusta. Muun muassa sitä, miten mennään treffeille ja miten tunteita hallitaan.
    ”Meille painotettiin esimerkiksi, että valmistumisen tienoilla olisi syytä keskittyä rakkausjuttuja akateemisempiin asioihin. Rakkaus oli professorien mukaan selvästi tarkoitettu tulevaisuuteen”, Gong Zheng sanoo.
    Hänen mielestään kurssit ovat hyödyttömiä.
    Niiden aikana annetaan muun muassa varoittavia esimerkkejä opiskelijamiehistä, jotka käyttävät yliopistoajan naisten jahtaamiseen ja ”pilaavat täten koko elämänsä”. Luennoilla käytettävä oppikirjassa seikkailevat samat hahmot kuin muillakin politiikan luennoilla: oppilaita kehotetaan ilmaisemaan rakkautensa rohkeasti Karl Marxin tavoin!
    Ja kaikesta tästä on sitten koe.
    ”Se ei ole sen helpompi kuin muutkaan. Vastauksien on oltava yhtäläisiä kirjan kanssa. Ei sinne voi säveltää mitä sattuu”, Feng Zheng sanoo.
    Kauimpana Suomen yliopistojen pakollisista kursseista on kuitenkin kurssi nimeltä sotilasasioiden perusteet. Kiinan sotastrategioiden sekä puolustuspolitiikan lisäksi kurssilla opiskellaan muun muassa eri aseita.
    ”Nyt tiedän esimerkiksi millaista tuhoa eri ohjuksilla saa aikaan”, Feng kertoo.
    Hän uskoo hallituksen pitävän kurssin opetussuunnitelmassa kertoakseen opiskelijoille, että uhkia on olemassa, ja niihin on osattava varautua.
    Sotilastaitoja ei opita vain paperilla, vaan jokaisen yliopisto-opiskelijan on osallistuttava kerran tutkintonsa aikana pakolliseen, kaksi viikkoa kestävään sotilasharjoitukseen. Feng Zheng oli ampunut kesälomalla järjestetyllä leirillä viisi luotia ”näin pitkällä aseella”, hän kuvailee käsiään levittäen. Feng kokee leirin hyödylliseksi.
    ”Muutenhan ei näistäkään asioista tietäisi yhtään mitään”.

Kiinan opetusministeriön koko maan yliopisto- opiskelijoille tarkoitetut pakolliset poliittiset kurssit näyttävät osuneen lähelle maalia. Molempien Zhengien puheesta kuulee uskon ja ymmärryksen. Systeemi ei ole täydellinen, eivätkä pakolliset aineet ehkä niitä kaikkein houkuttelevampia, mutta kurssien sisältö on joka tapauksessa osa Kiinan historiaa.
    Ne eivät ole pakkopullaa vaan pullaa, joka kuuluu ravintoympyrään.
    ”En usko, että nämä pakolliset kurssit ovat täysin hyödyttömiä, niiden sisältöä voisi vain hieman nykyaikaistaa”, Gong Zheng sanoo.
    Zhengin parannusehdotukset lienevät osaksi universaaleja.
    ”Ensinnäkin luennoista pitäisi tehdä värikkäämpiä perinteisen ulkoluvun sijaan. Siellä voitaisiin näyttää vaikka elokuvia. Lisäksi tarvitaan enemmän keskustelua vallitsevasta uskon kriisistä. Opiskelijoita pitäisi rohkaista ajattelemaan Kiinan tulevaisuutta ja uudelleenrakennusta. Meihin tulisi valaa itsevarmuutta koskien Kiinan kohtaloa ”.
    Lopuksi molemmat saavat kertoa kolme asiaa, jotka heille tulee ensimmäisenä mieleen nimestä Mao Zedong.
    ”Erinomainen kirjoittaja, sotanero, Kiinan viimeinen keisari”, Gong Zheng listaa.
    ”Uusi Kiina, maalainen, vallankumous”, valitsee Feng Zheng.

Sonja Kauranen
Kuva Riku Karvonen