14. joulukuuta 2007
Teksti:

Tiiliskivimäinen romaani Variksen Velho käsittelee harvinaisen omaperäisesti globaalia epäoikeudenmukaisuutta.
    Variksen Velhossa tartutaan rohkeasti ja kuvia kumartamatta useisiin aikamme afrikkalaisiin vitsauksiin, joilla on maailmanlaajuiset mittasuhteet. Sadunomaisessa kertomuksessa käsitellään afrikkalaista itsetuntoa, naisten itsemääräämisoikeutta ja länsimaiden vastuuta miljoonien ihmisten ahdingosta.
    Kirja on maagisen realismin siivittämä nokkela farssi.

Kenialainen kirjailija ja kirjallisuuden professori Ngugi wa Thiong`o (s. 1938) on kuvannut useissa teoksissaan siirtomaa- ajan jälkeistä Keniaa. Hän on Afrikan luetuimpia nykykirjailijoita.
    Pian maailmanmaineeseen nousseen esikoisromaanin Weep not, child (1964) jälkeen Ngugi pettyi englanninkieleen ja kristinuskoon.
    Entisestä hartaasta kristitystä tuli marxisti. Hän kannusti afrikkalaisia kirjailijoita kirjoittamaan muilla kuin eurooppalaisilla kielillä, jotta Afrikassa voitaisiin luoda autenttista afrikkalaiskirjallisuutta.
    Ngugin itäafrikkalaisella kikujun kielellä kirjoittama näytelmä (englanniksi I Will Marry When I Want) koitui kohtalokkaaksi. Hänet vangittiin vuodeksi ilman oikeudenkäyntiä. Vapauduttuaan Ngugi valitsi maanpaon Yhdysvaltoihin.

Variksen velho syntyi parinkymmenen vuoden kirjoitustauon jälkeen.
    Kirjassa fiktiivisen diktatuurivaltio Aburirian johtajan kunniaksi aiotaan pystyttää taivaaseen saakka ulottuva torni. Hankkeen rahoittamiseksi tarvitaan Globaalipankin lainaa.
    Nuoret rakastavaiset Nyawira ja Kamiti taistelevat hanketta vastaan, sillä toteutuessaan se veisi valtion ikuiseen velkakriisiin ja kansalaiset entistä syvempään ahdinkoon.
    Viittaukset todellisen maailman toimijoihin on romaanissa peitelty hupaisen huolimattomasti.
    Aburirian nuorilla on myös tutunkuuloisia pulmia:
    ”Tämä nykyinen työpaikkani on, no jaa, ei vakituinen – se on niin sanottua pätkätyötä. (…) Tohtorisihmisetkin kulkevat työttöminä.”
    Täytyykö maailmankirjallisuudessa matkata Itä-Afrikkaan asti, jotta joku käsittelee oivaltavasti akateemisten pätkätyöläisten asemaa?
    Romaani on paitsi monikerroksinen ja syvällinen, myös nopealukuinen ja hauska.

Kirsi Jääskeläinen