Verkot maailmalle

T:Teksti:

Harva oli kuullutkaan Jaikusta ennen kuin se myytiin lokakuussa Googlelle.
    Miksi olisikaan: päällepäin Jaiku on muutaman nörtin vuoden ikäinen mobiilipalvelufirma, jonka ainoa tuote auttaa lähettämään kavereiden kännyköihin tietoa omista liikkeistä. Noin 40 000 ihmisen käyttämää internetin yhteisöpalvelua puffataan epämääräisillä trenditermeillä kuten ”sosiaalinen verkostoituminen” ja ”aktiviteettivirta”.
    Jaikun päätyminen nettibisneksen kuningasyhtiö Googlen haaviin ei silti ole yllätys.
    Jyri Engeströmin, 30, ja Petteri Koposen, 37, nuoren firman takana on vuosien ideointityö, syvällistä sosiaalisten rakenteiden ymmärtämistä sekä kontakteja oikeilla paikoilla.

Mistä Jaikussa sitten on kysymys?
    Jaikun perustoimintoa, 140 merkin mittaisten ”mitä teen juuri nyt” -viestien vaihtamista kutsutaan mikrobloggaukseksi. Sama toiminto on yksi supersuositun Facebookpalvelun ydinosista.
    Mikrobloggaus on kuitenkin vain pieni osa Jaikua.
    Jaiku päättelee käyttäjiensä kännyköiden tiedoista, missä he ovat ja sopiiko heille soittaa. Palvelun avulla voi helposti tarkistaa, onko lähistöllä seuraa kaipaavia kavereita.
    Otetaan esimerkki.
    On perjantai-ilta, ja mielesi tekisi lähteä baariin. Otat puhelimesi käteesi ja pläräät osoiteluetteloasi. Martti ja Paula ovat näköjään Erottajalla, mutta Mikko, Tanja ja Matti Vanhalla… Sen sijaan Kaisa tekee ylitöitä puhelin äänettömällä – ei siis kannata häiritä.
    ”Palvelun idea on tuoda ihmisiä lähemmäs toisiaan helpottamalla läsnäolotietojen välittämistä perheelle, kavereille ja kollegoille”, muotoilee Jyri Engeström.

Engeström ja Koponen ovat suomalaisen uusmedian veteraaneja.
    Engeströmin ura alkoi To The Point -yrityksestä, joka oli ensimmäisiä suomalaisia multimediafirmoja.
    Samasta porukasta on peräisin esimerkiksi Habbo Hotellin luoneen Sulake-yhtiön sekä monen mainostoimiston ydinjoukko.
    To The Point oli kuin karikatyyri 90- luvun puolivälin uusmediafirmasta. Moni työntekijä oli rekrytoitu suoraan lukiosta. Porukkaa yhdisti tinkimätön rakkaus alaan – samoin se, että harvalla oli minkäänlaista käsitystä bisneksen pyörittämisestä.
    Vuonna 1998 Engeströmin siirtyi To The Pointista Satama Interactiveen johtamaan Nokian verkkosivujen suunnittelua. Satamalta matka jatkui monen mutkan kautta kuuden viikon pyrähdykselle Nokialle ja sieltä lopulta Jaikuun.
    ”Välttelin yrittäjäksi ryhtymistä mahdollisimman pitkään ja kokeilin kaikkia muita työpaikkoja. Varmaan siksi, että yrittäminen rinnastuu liikaa myymiseen ja rahantekoon. Mutta muualla sitä on aina jonkun alainen ja joutuu tekemään muiden mieliksi”, sanoo Engeström.
    Koponen on opiskellut TKK:lla ja Kauppakorkeakoulussa. Vuonna 1997 hän perusti mobiiliratkaisufirma First Hopin, joka kansainvälistyi nopeasti.
    Jaikussa Koponen on vastannut rahoituksesta ja koodannut. Engeström on visioinut palvelua, suunnitellut käyttöliittymät ja hoitanut pr:ää.
    Töiden ohella Engeström ehti myös valmistua sosiologian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja aloittaa väitöskirjan teon Lancasterin yliopistolle.
    Myös Jaikun takana on sosiologinen havainto. Itävaltalaissosiologi Karen Knorr Cetinaa mukaillen se kuulu: sosiaalisten verkkojen olemassaolo ei yksin riitä, vaan niiden rinnalle tarvitaan objektien välittämää sosiaalisuutta.
    Tämä pätee erityisesti verkossa.
    Facebookissa on tuhat erilaista pientä kilkettä välittämässä sosiaalisuutta. Flickrissä ja IRC-galleriassa sitä välittävät valokuvat, Youtubessa videot.
    Engeströmin ajatus on, että reaaliaikainen tieto tuttavapiirin sijainnista voisi toimia samanlaisena sosiaalisuutta välittävänä objektina.
    Alkuvuodesta 2006 Engeström ja Koponen alkoivat kehitellä ajatuksen pohjalta verkkopalvelua.

Toukokuussa 2006 Engeström kävi esittelemässä verkkopalvelun ideaa Kööpenhaminassa mobiilialan Reboot-konferenssissa.
    Esityksen jälkeen suomalainen kaveri tuli juttelemaan ja kertoi koodanneensa puhelimelle vastaavantyyppisen palvelun. Kaveri oli tekniikan tohtori Mika Raento.
    ”Molemmat tajusimme että jos verkkopalvelun ja mobiilipalvelun liittää yhteen, syntyy jotain jännää”, Engeström sanoo.
    Viikkoa myöhemmin Engeström, Koponen ja Raento kehittelivät palvelusta demoversiota uusmediaväen yhteisön Aulan kokoontumisessa.
    ”Kuukauden sisällä sitten julkaistiin Jaikun ensimmäinen versio verkossa.”
    Vuoden päästä kaverukset pakkasivat laukkunsa ja lensivät kohti Kaliforniaa ja Googlen päämajaa.
    Sitä, mitä Googlen Jaikusta maksoi, ei ole kerrottu julkisuuteen.

Kovasta yrityksestä huolimatta harva uusmediafrima päätyy suuryrityksen haaviin. Miksi juuri Engeström ja Koponen onnistuivat kauppaamaan palvelunsa?
    Engeströmin mielestä hyödyllisin oppi Jaikua varten karttui siviilipalvelusaikana verkkosivujen tekemistä opettelemalla.
    ”Tärkeintä on opetella tekemään kaikki asiat itse. Kun kaikki osaavat tehdä kaikkea, pienellä porukalla voi tehdä mitä vaan”, Engeström sanoo.
    ”Toiseksi tärkeintä oli blogata ja järjestää Marko Ahtisaaren kanssa Aula-tapahtumia. Sitä kautta oppi tuntemaan melkein koko internet-maailman. Verkostot on etenemisen ehto. Jos ei tunne ketään, on vaikea rekrytoida parhaita ihmisiä ja saada huomiota.”
    Vuonna 2001 perustettu Aula on helsinkiläisten löyhästi uuden median ympärille liittyvien ihmisten muodostama yhteisö. Se järjestää luentoja, seminaareja ja muuta ”luoville ihmisille”.
    Yksi Jaikun onnistumisen edellytys olikin epäilemättä verkon avainhahmojen varhainen koukuttaminen.
    Kun Tim O`Reilly, Robert Scobble ja monet muut verkkoalan johtavista bloggaajista löysivät Jaikun ja innostuivat siitä, tieto uudesta palvelusta levisi nopeasti.

Jaiku edustaa mobiiliyritysten toista tai kolmatta aaltoa. Se on valovuosien päässä Elisan kuplanhuuruisesta ”kaikkialla kaikkien kanssa yhtä aikaa nyt ja aina” -sauhuamisesta.
    Jaikun visiona on auttaa yhteydenpitoa nimenomaan lähipiiriin kanssa. Ei helpottaa pikkuasioiden julistamista anonyymille joukolle.
    ”Melko suuri osa käyttäjistä luo tälläkin hetkellä yksityisen tunnuksen ja kutsuu joukon ystäviä palveluun mukaan. Useat tulevista ominaisuuksistamme tukevat `intiimimpää` jakamista ja kommunikaatiota esimerkiksi perheiden tai kaveri- kautta työporukoiden välillä”, Petteri Koponen kirjoittaa erään blogin kommenteissa.
    Harva haluaa, että kuka vaan pääsee kyyläämään jokaista omaa liikettä verkosta. Siksi Jaikun käyttäjät valitsevat itse, keille jakavat tietoja itsestään.
    Täysi yksityisyys on harhaa kännykänomistajille ilman Jaikuakin. Ainakin kännykkäfirma tietää joka hetki, missä kukin meistä sijaitsee.

Engeströmin mukaan on vielä liian aikaista kertoa mitään konkreettista Jaikun tulevasta tuotekehityksestä.
    ”Googlen visio mobiilista on yhtenevä meidän visiomme kanssa, ja Googlella on enemmän vauhtia ja muutosvoimaa tässä kentässä kuin kenelläkään muulla. Katsotaan muutaman kuukauden päästä, mitä on saatu aikaan.”
    Engeströmin visio Jaikun tulevaisuudesta ei kuitenkaan ole järin vaatimaton.
    ”Uskon että Jaikusta tulee kännykän normaali osa, ihan niin kuin tekstiviesti on nyt.”

Miksi Google osti Jaikun?

Jaiku on vielä melko pienen edelläkävijäjoukon huvitus. Palvelu ei ole mikään rahasampo: Kauppalehti uutisoi 10.10. Jaikun liikevoiton olevan käytännössä nollilla.
    Mitä Google siis Jaikun hankkimalla sai?
    Ostaessaan esimerkiksi Youtuben internetjätti osti lähinnä valmiin käyttäjäpohjan. Yhtiöllä oli jo oma lähes vastaava palvelunsa, mutta se ei vetänyt massoja. Youtubella taas oli kauppaa tehdessä jo miljoonia käyttäjiä.
    Jaikusta Google ei ole kiinnostunut käyttäjämassojen takia. Kesäkuussa tulokkaalla oli vasta 40 000 käyttäjää. Mikäli Google olisi havitellut käyttäjäkuntaa, olisi mikroblogipalvelu Twitter ollut huomattavasti mehukkaampi kauppa.

Internet-yrittäjä, pienyritysten rahoittaja ja nörttien puolijumala Paul Graham kirjoitti eräässä esseessään suurten yritysten ostavan pienempiä firmoja yhä enemmän ja enemmän rekrytointimielessä.
    Isot yritykset harvemmin pystyvät samanlaiseen ennakkoluulottomaan uusien ideoiden kehittämiseen kuin muutaman kaveruksen pikkufirmat. Muutamalla miljoonalla jätit saavat kerralla ostettua sekä lupaavan idean että joukon innostuneita ja osaavia nuoria tekijöitä.
    Tällöin kyseessä on pikemminkin rekrytoinnin yhteydessä maksettu bonus kuin varsinainen yritysosto.
    Jaikun perustaneet Jyri Engeström ja Petteri Koponen sekä lahjakas insinööritiimi siirtyvät kaupan myötä Googlen palvelukseen.
    Ostaessaan Jaikun Google siis osti ensisijaisesti päteviä ja idearikkaita ihmisiä.

Jaikun tavoitteena ei kuitenkaan alun perin ollut ostetuksi tuleminen, vaan riskirahan kerääminen ja toiminnan laajentaminen omin avuin.
    Miksi Engeström ja Koponen halusivat vaihtaa hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan paikat siirtyäkseen Googlelle tavanomaisiksi product managereiksi?
    Ehkä siksi, että Googlen on jo jonkin aikaa huhuttu kehittävän omaa kännykkäänsä, tai vähintäänkin uutta matkapuhelimen käyttöjärjestelmää. Vahva huhu kertoo, että kehitystyö tapahtuisi juuri Googlen Lontoon- toimistossa, jonne suurin osa seitsenhenkisestä Jaiku-tiimistä sijoittuu.
    Engeström visoi Jaikusta yhtä luontevaa osaa kännykkään kuin tekstiviesti jo on. Jotta näin todella tapahtuisi, Jaikun kehittäjien on järkevää olla liittämässä palvelua osaksi jättifirman matkapuhelinta.
    Jaikulaisten hyödyntäminen puhelinprojektissa selittäisi myös, miksi Google osti juuri suomalaisen pikkufirman: sillä on sekä vahva visio, että paljon mobiiliosaamista.
    Samalla selittyisi, miksi Engeström ja Koponen halusivat luopua omasta yrityksestään. Päätähuimaavia summia rahaa he tuskin saivat, sillä molemmat jatkavat työskentelyä Googlella.

Veikko Eranti
Kuvitus Heikki Rönkkö