Kun Douglas Robinson (s. 1954) haki vaihto-oppilaaksi vuonna 1971, hän suunnitteli lähtevänsä Saksaan. Toisin kävi, ja sattumien kautta kirjallisuudenopiskelija päätyikin Kajaaniin.
Huvikseen hän päätti opetella suomen kielen, josta ei uskonut ikinä hyötyvänsä.
Sattuma muutti elämän suunnan. Kaksi vuotta vaihtovisiitin jälkeen Robinson palasi Suomeen, perusti perheen, ja päätyi Tampereelle hoitamaan englantilaisen filologian apulaisprofessuuria.
Ja löysi runoilija Pentti Saarikosken , tänä syksynä julkaistun Pentinpeijaiset -esikoisromaaninsa päähenkilön.
”Samaistuin tapaan, jolla Saarikoski rakasti kieltä ja oli monen asian ja maailman välissä. Aidoimmillaan hän oli vieraassa maassa, kohdatessaan kielimuurin ja innostuessaan rikkomaan sitä”, Robinson muistelee.
Kahdeksantoista vuotta sitten Yhdysvaltoihin palanneen miehen suomen kieli on yhä tallella.
Missisipin yliopiston englannin kielen professorina työskentelevä Robinson yritti kirjoittaa romaania monta kertaa. Lukon avautumisessa auttoi Pekka Tarkan Saarikoski-elämäkerran lukeminen.
”En ole ollut Suomessa vähään aikaan, joten todennäköisesti aihe ei pelottanut minua tarpeeksi. Saatoin omistaa Saarikosken sellaisena kuin halusin.”
Pentinpeijaiset on ensimmäinen Saarikoskesta kirjoitettu fiktiivinen teos. Tarina etenee käännösten vaihtuvien vaimojen ja ryyppykausien kautta. Itse esimerkiksi Aleksis Kiveä kääntänyt Robinson antaa suuren painon Saarikosken roolille kääntäjänä. Pentinpeijaisten luvut on nimetty Saarikosken kääntä mien kirjoittajien kuten J. D. Salingerin ja James Joycen mukaan.
Runoilija Hipponaks pääsee omassa luvussaan itsekin ääneen, ja esiin nousee myös muita yliluonnollisia ja uudelleenluotuja hahmoja päähenkilön todellisuudesta.
”Halusin kirjoittaa romaanin vapauttaakseni itseni tutkijan tarpeesta tietää kaikki. Kirjoittaessa korvaan huusi jatkuvasti kreikkalainen kuoro totuuksia. Toimin kokoavana äänenä niiden joukossa.”
Itse Saarikoski on boheemi ilmestys, jonka ympärillä leijuu ylimaallinen hehku. Robinsonille Saarikoski on mystikko.
”Kiehtovimpia ovat kirjailijat, joiden töissä on jotain suurempaa voimaa. Se koetaan sekä pelottavana että vapauttavana. Saarikoski oli tällainen lahjakkuus ja halusin olla mukana juhlimassa sitä.”
Sanni Purhonen
Kuva Stina Salin
Douglas Robinson: Pentinpeijaiset (käänt. Kimmo Lilja) Kustannusosakeyhtiö Avain 2007. 300 s.
