Opiskelijat, yliopisto ja ministeriö eri mieltä laadun mittaamisesta

T:Teksti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY), Helsingin yliopisto ja opetusministeriö ovat eri linjoilla siitä, miten opetuksen laadun tulisi näkyä yliopistojen valtiolta saamassa rahoituksessa. Opetusministeriön rahanjakomallin uudistus alkaa loppuvuodesta, ja hallitusohjelman mukaan laadun on oltava yksi rahanjakokriteereistä. Uudistus tehdään yhdessä uuden, vuonna 2009 voimaan tulevan yliopistolain kanssa.
    HYY ja Helsingin yliopisto pitävät rahan jakamista laadun perusteella hyvänä asiana, kun taas opetusministeriössä siihen suhtaudutaan penseämmin.
    ”Esimerkiksi Briteissä ongelmana on ollut, että tutkimuksen laatuun perustuvassa rahoituksessa ennustettavuus on ollut huono, eli rahoitus on voinut heilahdella paljon vuodesta toiseen”, korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä sanoo.

Laatu on kuitenkin jo päätetty saada mukaan rahanjaon perusteisiin. Yhdestä kriteeristä kaikki ovat yksimielisiä: työllistyminen koulutusta vastaaviin töihin voisi olla hyvä mittari opetuksen laadun mittaamiseen. Työllistymistä tarkasteltaisiin tällöin alakohtaisesti eri yliopistojen välillä.
    Helsingin yliopiston taloudesta vastaava kvestori Ilkka Hyvärinen huomauttaa kuitenkin, että toimiakseen mittari vaatisi tarkkoja tilastoja.
    ”Käsitykseni mukaan työministeriön tilastot ovat vähän vanhoja ja niissä on aika paljon puutteita.”
    Maailmalla laatua mitataan työllistymisen lisäksi esimerkiksi erilaisilla laajoilla kansallisilla tai kansainvälisillä arvioinneilla, opinnäytteiden tasolla, valmistumisajoilla, opetushenkilöstön pedagogisen koulutuksen määrällä, opettajamäärillä, opiskelijapalautteella sekä kansainvälisyyden tasolla.
    HYY, yliopisto ja opetusministeriö ovat yhtä mieltä siitä, että ainakaan opettajien saama pedagoginen koulutus ei ole hyvä laadukkaan opetuksen mittari.
    ”Suoritetut kurssit eivät vielä kertoisi opetustaidoista. Nykyäänhän pedagogista koulutusta ei edellytetä”, opetusministeriön Lehikoinen sanoo.

Opiskelijapalautteen käyttämiseen rahanjaon perusteena suhtaudutaan yllättäen varauksellisimmin HYY:ssä.
    ”Palautteen käyttämisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Jos kyselyn täyttäjä tietää, että tulos vaikuttaa rahanjakoon, vaikuttaako se annettuihin vastauksiin?” sanoo koulutuspoliittinen sihteeri Harri Waltari.
    Waltarin mielestä opiskelijapalautetta tulisi käyttää mieluummin ulkoisen arvioinnin vahvistajana kuin omana rahanjakoperusteenaan.
    Kvestori Ilkka Hyvärisen mukaan opiskelijapalaute olisi ehdottomasti saatava mukaan ainakin yliopiston sisäiseen rahanjakoon, sillä opiskelijoilla on ainutlaatuista tietoa esimerkiksi opettajien suhtautumisesta tehtäväänsä.
    Myös opetusministeriössä pidetään opiskelijapalautetta hyvänä mittarina.
    ”Ehdotimme sitä jo monta vuotta sitten, mutta yliopistot tyrmäsivät sen. Ammattikorkeakouluissa vastaava järjestelmä on kuitenkin käytössä”, Lehikoinen sanoo.

Jos ei ole selvyyttä laadun mittauskeinoista, ei selvyyttä ole siitäkään, kuinka suureen rahapottiin laatu vaikuttaisi. On kuitenkin selvää, että Helsingin yliopiston valtiolta saama reilun 300 miljoonan euron budjettirahoitus ei määräytyisi kokonaan opetuksen ja tutkimuksen laadun perusteella. Rahoitus jakautuu nykyäänkin peruspottiin ja sen päälle jaettavaan tuloksellisuusosaan.
    Tällä hetkellä tuloksellisuusosana jaetaan opetusministeriön mukaan noin 23 prosenttia budjettirahoituksesta. Osuuteen sisältyy myös suoritettujen tutkintojen määrän perusteella annetut rahat, joita taas HYY ja yliopisto eivät pidä laadun perusteella jaettuina rahoina.
    HYY:n mukaan tutkintomääriin perustuva rahoitus voi jopa heikentää opetuksen laatua, jos ihmiset halutaan saada valmistumaan keinolla millä hyvänsä. Tutkintomääriin perustuvan rahoituksen on pikemminkin väitetty johtavan tutkintotehtailuun. Kvestori Ilkka Hyvärisen mukaan laadun mukaan jaetaan nykyään vain noin kolme prosenttia rahoista.

Tulevassa rahoitusmalliuudistuksessa päätetään siis mallista, jonka mukaan opetusministeriö jakaa rahaa yliopistolle. Yliopiston sisäisen rahanjaon yksityiskohdista yliopisto päättää itse. Näin yliopisto voi halutessaan tuoda käyttöön myös omia sisäisiä laatukriteereitä.
    Laadusta palkitsevien mallien ongelma Hyvärisen mukaan on se, että hienotkaan mallit eivät toimi, jos jaettavaa rahaa ei ole. Jos jaettava potti pysyy joka vuosi samana, edistyksestä on vaikea palkita.
    Rahanjakomallin kehittelyllä alkaa olla kiire: uudistettu malli halutaan lausuntokierrokselle jo ensi syksynä yhdessä uuden yliopistolain kanssa. Ensimmäistä kertaa uudella mallilla on tarkoitus jakaa rahaa vuonna 2010.

Kysely: Opetus on hyvää, mutta palautetta ei saa

Selvä enemmistö pääkaupunkiseudun korkeakoulujen opiskelijoista on tyytyväisiä opetuksen laatuun. Tulos selviää Ylioppilaslehden tekemästä nettikyselystä, johon vastasi reilut 1 300 opiskelijaa. Sen mukaan noin 60 prosenttia opiskelijoista kokee saavansa laadukasta opetusta. Neljännes ilmoitti olevansa tyytymättömiä opetuksen laatuun.
    Suurimmaksi ongelmaksi nousi palautteen vähäisyys. Noin 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että opettajilta ei saa riittävästi palautetta.
    ”Ainoa palaute on arvosana, joka ilmestyy Oodiin neljä viikkoa tentin jälkeen, kun ei enää edes muista, mitä on kysytty”, kiteytti eräs vastaaja monien tunnot.
    Monet toivoivat erityisiä vastaanottoja tenttien jälkeen.
    ”Jos menee tentin tarkastajan tavalliselle vastaanotolle utelemaan, mikä meni vastauksessa pieleen, tulee helposti väärinymmärretyksi, ikään kuin haluaisin valittaa saamastani arvosanasta”, eräs vastaaja muotoili.

Katso Ylioppilaslehden kyselyn tulokset

Päivi Ala-Risku