Lorcan kyydissä uudella ja vanhalla mantereella

T:Teksti:

Mikko Myllylahden vuonna 2003 ilmestynyttä esikoisrunokokoelmaa Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen kiiteltiin kritiikeissä. Kiiltomato-verkkolehdessä runoilija Väinö Kirstinä löysi nuoren Myllylahden kuumeisen tekstin takaa Arthur Rimbaud`n ja ranskalaiset surrealistit.
    Toisessa kokoelmassaan Amerikkalainen yö ja muita runoja Myllylahti, Helsingissä asuva elokuvataiteen opiskelija, matkaa taas tukevasti muiden runoilijoiden kyydissä.
    Heti ensi alkuun astutaan Granadaan. Andalusian pääkaupunki on tietenkin runoilija Federico García Lorcan kaupunki.
    Lorcan murha vuonna 1936 kaikuu runoissa, kun itseään puhutteleva Myllylahti uppoutuu kaupungin menneisyyteen: ”sotket hauraalla ratsullasi syvemmälle / historian kerrostumiin, verellä kuorrutettujen vuorten / sykkiville teille”.

Lorcan kuvat ja motiivit – veitsistä tihkuva veri, maankiertäjät ja mustalaiset, rakkaus ja kuolema – ovat myös Myllylahden vakioita.
    Amerikkalainen yö -kokoelma koostuu parista pitkästä runoelmasta, joita Myllylahden esikoisesta poiketen katkovat lyhyet runot. Näissä runoilija hiukan haparoi. Säkeissä on väkisin runoillun tuntu: ”Hiekka leijuu tuulessa. / Elämä hidas ja arvoituksellinen: / juoda sadetta, odottaa.”
    Kokoelman päättää viitisentoista sivua pitkä nimikkorunoelma. Amerikkalainen yö ei viittaa niinkään Truff aut`n klassikkoelokuvaan kuin elokuvatekniikkaan, jolla yökohtauksia voidaan kuvata päivisin. Myllylahden kuvaama Amerikka on ennen kaikkea elokuvien epätosi maa.

Lorcan ääni kantaa myös kokoelman loppuosan runojen läpi. Espanjalainen kuvasi Yhdysvaltoja kokoelmassaan Poeta en Nueva York. Kokoelman pseudosurrealistinen sävy on lähellä Myllylahden runokuville tyypillistä puolittaista automatismia: yhdistelmät ovat yllättäviä, mutta kuvasto on johdonmukaista.
    Myllylahden kokoelman lopussa runoilija kompuroi ”katuojaan tyhjien tölkkien keskelle / Sieltä näen valkoisen / sinisen / ja punaisen / tämän pyhän riettauden”.
    Tähtitaivas on nähtävissä vain tähtilipussa.
    Myllylahti alleviivaa hienosti pääteesinsä: kiihkoinen totuuden etsintä päätyy kerta toisensa jälkeen osoittamaan symbolia. Lähimmäksi totuutta pääsee elokuvateatterin viimeisessä penkkirivissä.

Ville Seuri

Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö ja muita runoja. Savukeidas 2007. 55 s.