05. lokakuuta 2007
Teksti:

Ylioppilaslehden pääkirjoituksissa on kahdessa viime lehdessä kauhisteltu yliopiston nykyistä ja mahdollista tulevaa tilaa: vielä kerran ansaitsee tulla mainituksi miten opiskelijat ehkä syrjäytetään päätöksenteosta ja miten pätkätyöt edelleen ovat yliopistolla yleisempiä kuin muualla. Yliopisto on tosiaan muuttunut hallinnollisten uudistusten villiksi leikkikentäksi, jossa osa henkilöstöstä elää jatkuvassa epävarmuudessa. Yliopistojen rakenteellinen uudistus on muodostumassa jatkuvaksi tilaksi.
    Yliopiston idealisointi on tässä tilanteessa aika lopettaa. Käymme päivittäin luennoilla laitoksessa, joka ei toteuta itse itselleen asettamia arvoja, etenkään tulevaisuudessa. Lukukausimaksujen kokeilu ja tilauskoulutuksen aloittaminen – hallitusohjelman mukaisesti – tekevät koulutuksesta kauppatavaraa, jossa maksuista vapautetut ovat etuoikeutettujen luokka. Kuinka pitkään suomalaisten erityiskohtelu voi jatkua?
    On omituista, että tässä tilanteessa, yliopistolakityöryhmää mukaillen, `autonomiaa` pyritään pelastamaan tuomalla liike-elämän edustajat päättävään asemaan ja syrjäyttämällä opiskelijat. Yliopiston hallinnonuudistusta suorittavat ovatkin syyllistyneet alkeelliseen akateemiseen virheeseen, käsitteiden huolimattomaan käyttöön. Autonomia ei ole samaa kuin hallinnon sanelupolitiikka.

Mitä siis on tehtävissä? Tänä syksynä määritellään suomalaisen yliopistolaitoksen tulevaisuus. Yliopistolla monet usein etäännyttävät itsensä poliittisesta vaikuttamisesta. Tämä ei tue yliopiston pelastamista. Kun arvon professori seuraavan kerran harmittelee hallinnollisen työn määrää tai yliopiston suuntaa, kehotan viittaamaan ja kysymään: onko jotain, mitä voimme tälle tehdä? Tai vaihtoehtoisesti: ”käytä valtaasi!” Valtionhallinnon hallitsema yliopisto ei ole kenenkään etu.
    Ylioppilaskunnan tulee tänä syksynä kutsua kokoon kaikkien Helsingin yliopistolaisten yhteinen kokous. Ja jokaisen, jota sivistysyliopisto vielä koskettaa, on tiedostettava vastuunsa. Jos hallinto jyrää yliopistodemokratian, on opettajien ja oppilaiden aika pohtia yhdessä muita vaikutuskeinoja.

Otto Bruun

Sitvas