05. lokakuuta 2007
Teksti:

”Moni on ihmetellyt syvää suhdettani Pulkkinen-tv-sarjaan. Sen huumori ei aina ole kovin älyllistä, mutta hahmoista löytyy paljon samanlaisia piirteitä kuin omasta persoonastani. Osuva on esimerkiksi hysteerinen työmaakaveri, joka aina pelkää, että joku on käyttänyt hänen saniteettituotteitaan.
    En katsonut Pulkkista vielä televisiosta, mutta innostuin kun ensimmäinen tuotantokausi tuli dvd:lle. Elämässäni oli silloin vähän ankeampi hetki ja huomasin saavani sarjan hahmoista taisteluvoimaa.

Voimakkaasta pulkkisriippuvaisuudesta huolimatta kesti pitkään, ennen kuin ostin sarjan dvd-bokseja omaksi. Lähivuokraamossa, jossa ramppasin bokseja vuokraamassa, minut opittiin tunnistamaan ja kyseltiin, että taasko tulit Pulkkista hakemaan.
    Pelkäsin, että sarjan vetovoima hyytyy, jos se löytyy aina valmiina hyllystä. Kun sitten lopulta ostin Pulkkista kotiin, niin ei käynytkään.

Jos nykyään kuluu pari kolme viikkoa ilman Pulkkista, minun täytyy joku ilta kiirehtiä kotiin ennen muita saadakseni katsoa edes yhden jakson rauhassa. Muiden nähden en aina ilkeä röhnöttää tuntitolkulla sohvalla ja metelöidä Pulkkisen tahdissa.
    Kun pääsen kunnolla Pulkkisen makuun, saatan tosin katsoa kaksikin tuotantokautta putkeen. Silloin pistän telkkarin päälle muidenkin nähden ja sukellan surutta sarjan hysteeriseen maailmaan.
    Suosittelisin Pulkkista tyypeille, jotka aistivat herkästi vivahteita ihmisissä ja henkilöhahmoissa. Ja jos on tapana pelätä epäonnistumista, niin Pulkkisesta voi löytää tukea.”

Laura Andersson