Romahtaako rintama – Suomi puna- armeijan puristuksessa kesällä 1944. Pohjoisrintama – Hitlerin kohtalon kenttä. Punavankileirit Suomessa 1918 – kansallinen murhenäytelmä. Raatteen tie – Talvisodan pohjoinen sankaritarina. Moskova 1941.
Sotaa käsittelevät tietokirjat ovat tuttu näky suomalaisten kustantamoiden katalogeissa, mutta tänä syksynä niitä julkaistaan tavallistakin enemmän. Jo suurimpien kustantamoiden listoilla komeilee vajaa parikymmentä sotaa tavalla tai toisella käsittelevää tietokirjaa.
Eniten sivuja syydetään mistäs muusta kuin suomalaisten edesottamuksista toisessa maailmasodassa.
Osan syksyn sotakirjabuumista selittää, että itsenäistymisestä tulee joulukuussa kuluneeksi 90 vuotta. Suurin syy sotakirjojen määrälle kuitenkin on niiden tasainen menekki. Suomalaiset jaksavat lukea sodista vuosikymmenestä toiseen.
”Kansallista identiteettiä hahmotetaan historiallisten teosten kautta. Etenkin historian traumaattiset hetket ovat juuri niitä ajanjaksoja, joita on hyvä käsitellä vuodesta toiseen hieman eri näkökulmista”, Otavan yleisten tietokirjojen kustannuspäällikkö Tero Norkola selittää sotakirjatehtailua.
Tammen tietokirjojen kustannuspäällikkö Petteri Paasilinna arvioi, että moni sotakirja ostetaan tavan vuoksi.
”Ne ovat jonkinlaista perinnettä. Suomessa on suuri joukko ihmisiä, joille sotakirjat kelpaavat, kunhan niihin saadaan joka vuosi uusia näkökulmia.”
Suomen kirjallisuuden professori Juhani Niemi Tampereen yliopistosta on tutkinut sotakirjallisuutta. Hänen mukaansa niiden lukeminen on terapiaa, joka auttaa käsittelemään lähihistorian tapahtumia.
Niemen kuvaileman terapian tarpeessa tuntuvat olevan erityisesti keski-ikäiset miehet, jotka ovat monen kustantamon mukaan sotakirjojen suurin ostajaryhmä.
Gummerukseen kuuluvan Ajatus Kirjojen kustannuspäällikkö Jan Erola haluaa kumota väitteen sotakirjoista yksin äijien harrastuksena.
”Myös nuoret ovat kiinnostuneita historiasta ja heitä on sotakirjojen lukijoissa hämmentävän paljon. En usko kiinnostuksen sotahistoriaan kuolevan suurten ikäluokkien mukana.”
Kustantamot edellyttävät sotahistoriaa käsitteleviltä kirjoilta uusia näkökulmia, kiinnostavuutta ja tietenkin myös kaupallista potentiaalia, vaikka intohimoisimmat historianharrastajat lukevat niitä joka tapauksessa. Useimmat teokset ovat yliopistolla ansioituneiden tutkijoiden kirjoittamia.
”Jos teoksen on tehnyt harrastelija, se on luetettu usealla professorilla ennen julkaisua”, Otavan Norkola kertoo.
Erola sanoo Ajatus Kirjojen kiinnostuvan sotakirjoista, joissa nuoret tutkijat kyseenalaistavat totuutena pidettyjä asioita.
”Sotahistoriaan mahtuu aika paljon tabuja, joista ei ole kirjoitettu juuri lainkaan. Esimerkiksi Mannerheim ei todellisuudessa ollut ihan niin erehtymätön jumala kuin on annettu ymmärtää.”
Erityisesti talvi- ja jatkosodasta kertovat teokset ovat kustantamoiden suosiossa vuodesta toiseen.
”Minusta on täysin ymmärrettävää, että kirjoissa keskitytään juuri noihin sotiin. Ne ovat kokemuksia, jotka ovat tavalla tai toisella läsnä meidän ajassamme”, Norkola perustelee.
Talvi- ja jatkosotakirjojen runsas määrä ei ole vähentänyt sotien kiinnostavuutta kustantajien silmissä.
”Meille tulee koko ajan aina jännittävämpiä asioita vastaan niihin liittyen”, Erola sanoo.
”Mekin julkaisemme tänä syksynä kirjan, joka kumoaa väitteen, että yksi suomalainen vastaisi kymmentä ryssää. Oikeasti suomalainen on vastannut vain 5,7 ryssää. Kirjassa on laskettu, kuinka monta ukkoa lähti rintamalle ja minkä verran heitä tuli takaisin.”
Myös WSOY:n tietokirjojen kustannuspäällikkö Aleksi Siltala uskoo sotakirjojen tulevaisuuteen.
”Historiankirjoitus ei ole koskaan valmis. Asioita voi aina tulkita uudelleen tai katsoa uusista näkökulmista.”
Tammen Paasilinna odottaa jo kiinnostuneena, minkälaista tietoa historiantutkijat saavat ajan myötä kaivettua Neuvostoliiton arkistoista.
”Vielä on niin paljon tietoa, jota ei ole koskaan julkaistu. Uskon, että myös sukupolvi, jonka isovanhemmat ovat olleet sodassa, haluaa tietää sukulaistensa kokemuksista.”
Jo nyt kustantamot odottavat silmät kiiluen vuotta 2009. Silloin tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan syttymisestä.
Ja se on tärkeä asia sotakirjoja kuluttaville keski-ikäisille miehille.
2000-luvun sotakirjahittejä
J. Michael Cleverley:
Lauri Törni – syntynyt sotilaaksi
Otava 2003. Myyty noin 51 000 kpl.
Mannerheim-ristin ritarin Lauri Törnin elämäkerta.
Risto ja Ritva Lehmusoksa:
Mannerheimin pöydässä
Ajatus Kirjat 2003. Myyty noin 24 500 kpl.
C.G.E. Mannerheimin elämäkerta, jossa on ruokaohjeita.
Antony Beevor:
Berliini 1945
WSOY 2002. Myyty noin 24 500 kpl.
Teos II maailmansodan viimeisistä tapahtumista.
Leon Goldensohn:
Nürnbergin haastattelut
Tammi 2004. Myyty noin 2 700 kpl.
Kirja Nürnbergin oikeudenkäynneistä.
Tuomas Kokko
Kuvitus Stina Salin
