Jacob Söderman
Syntyi 1938 Helsingissä.
Opiskeli ensin filosofiaa, sitten juridiikkaa Helsingin yliopistossa. Valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1962, varatuomariksi 1965 ja oikeustieteen lisensiaatiksi 1967.
On toiminut mm. maaherrana, eduskunnan oikeusasiamiehenä ja Euroopan Unionin oikeusasiamiehenä. Tällä hetkellä hän on kansanedustaja (sd.).
Hankalista portsareista
Soitin keskiviikkoisin bändini kanssa tanssimusiikkia Sörkän Vennussa. Se oli työläisten tanssipaikka, ja kerran minulta evättiin sisäänpääsy, koska näytin liikaa ylioppilaalta. Pääsin sisään vasta, kun pyysin ilmoittamaan orkesterin johtajalle, ettei basisti pääse paikalle.
Myös liian humalaiset heitettiin ulos, sillä siihen aikaan tanssipaikoissa ei saanut juoda viinaa. Oli konstikasta juoda juuri sen verran, että vielä pääsi sisään.
Luennolla nukkumisesta
G.H. von Wrightin filosofian luento oli yhdeltätoista. Olimme soittaneet bändin kanssa edellisiltana, ja olin mennyt myöhään nukkumaan. Luennon tauolla kävin Kappelissa oluella, minkä seurauksena nukahdin, kun kurssi jatkui.
Herätessäni salissa ei ollut minun lisäkseni muita kuin salkkuaan pakkaava von Wright. En siis päässyt poistumaan huomaamatta. Häpesin niin paljon, että marssin suoraan sotilaspiiriin ilmoittautuakseni armeijaan. En enää kehdannut näyttäytyä luennoilla, ja filosofian opintoni jäivät siihen. Armeijassa päätin erään kaverin esimerkin mukaisesti hakea oikeustieteelliseen, koska pääsykokeiden vuoksi sai viikon vapaata. Otin kokeet rennosti ja ehkä juuri siksi pääsin sisään.
Urheilusta osakunnassa
Oulunkyläläisenä olin sen ajan helsinkiläisten käsityksen mukaan kotoisin susirajalta, joten olin tottunut hiihtämään. Kokosimme Nylands Nationiin hyvän porukan ja osallistuimme osakuntien välisiin hiihtokilpailui- ilmoittauhin. Nylands Nation ei ollut koskaan ennen osallistunut, mutta voitimme kilpailun.
Jalkapallossa osakuntajoukkueemme sai yllätysmaalin, kun en syöttänytkään huippupelaajalle, vaan harrastelevalle laitahyökkääjälle. Hän potkaisi yllättäen pallon kaukaa maalin yläkulmaan.
Tähtipelaajamme hämmästynyt ilme huvittaa vieläkin.
Vankilan öistä
Olin kesätöissä Sörkässä vanginvartijana. Meitä oli aina kaksi vartijaa yövuorossa. Eräänä yönä vanhempi vartija halusi mennä kaupunkiin tapaamaan tyttöystäväänsä, enkä kehdannut estääkään. Juuri sinä yönä yksi vangeista alkoi aikansa kuluksi riehua hakkaamalla hetekalla kiviseiniä. Avasin sellin oven hieman pelokkaana ja kysyin, miksi hän metelöi. ”Ei ole muutakaan”, hän sanoi, mutta rauhoittui, kun ehdotin, että hän mieluummin menisi nukkumaan. Aamulla ylivartijan palattua kerroin yön olleen ihan rauhallinen.
Yllättävistä tenttituloksista
Kouluaikana olin jäänyt luokalleni, ja minua pidettiin lahjattomana. Olin varma, että olin reputtanut ensimmäisen tenttini rikosoikeuden perusteista. Lähestyin vapisevin polvin Porthanian ilmoitustaululla olevia tuloksia, mutta yllätyksekseni olinkin ollut kurssin paras. Sen sijaan opintojeni viimeisen tentin olin vähällä reputtaa väärinkäsityksen vuoksi: professori Arvo Sipilä oli epähuomiossa jättänyt yhden vastaukseni katsomatta. Sipilä on jäänyt mieleen erityisen empaattisena professorina. 1800- luvun lapsityövoiman käytöstä luennoidessaan hän melkein itki. Hän oli myönteinen poikkeus. Useimmat professorit olivat muodollisia ja jäivät etäisiksi.
Elina Loisa
Kuvitus Ville Hyttinen
