05. lokakuuta 2007
Teksti:

Oi niitä hymyjä ja ryhdikkäitä asentoja. Suomen lippu tangossa, ylioppilaslakit päässä, aurinko kirkkaana taivaalla – tässä ovat Suomen toivot. Yhdessä muuraamassa uuden, tuleville opiskelijapolville säilyvän talonsa peruskiveä.
    Tapahtumasta on reilu kuukausi, ja puheena on tietenkin ylioppilaskunnan silmäterä, kolmanneksi ylioppilastaloksikin kutsuttu Leppätalo. Yhdessä Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa rakennettavan talon on tarkoitus nousta vuoden kuluessa Kamppiin, nykyisen Domus Academican kupeeseen.
    Ja siitä tulee hieno. On biletilaa, monitoimitilaa ja bändikämppiä, yhteensä yli 5 000 neliötä ja yli 2 000 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) käytössä.
    Aivan Helsingin keskustassa.

Leppätalon kaltaisia keskustakiinteistöjä ei rakenneta pikkurahoilla. Rakennuskustannusten ei tosin pitänyt olla ongelma. Onhan HYY tunnetusti maailman mittareilla ylioppilaskuntien varakasta eliittiä.
    Alkuperäisistä arvioista rutkasti paisuneiden kulujen vuoksi hanke ei kuitenkaan ole sujunut mutkitta. Kuten tämän lehden sivulla neljä kerrotaan, seuraa aurinkoista peruskiven muurausta tiukka säästökuuri, joka saattaa hyvinkin tuntua riviopiskelijan arjessa. Pöydällä on pyöritelty ehdotuksia niin sähköisiin vaaleihin siirtymisestä kuin Ylioppilaslehden automaattisen jäsentilauksen lopettamisesta.

HYY:n päätös puuttua kasvaneisiin kuluihin on oikea. Kun sotku on synnytetty, on se myös siivottava.
    Leppätalon valmistuttua ylioppilaskunnan vuosittaiset menot paisuvat arvioiden mukaan jopa 650 000 euroa nykyisestä. Päälle pamahtavat myöhemmin vielä Jollaksesta viime vuonna ostetun Villa Kuunari -huvilan kunnostus ja ylläpitokulut, noin 100 000 euroa vuodessa.
    Summa on niin suuri – noin viidennes koko HYY:n budjetin loppusummasta – ettei sitä kursita kasaan käyttämällä pelkkää juustohöylää.
    Ylioppilaskunnan vaihtoehdot ovatkin joko leikata menojaan tuntuvasti, tienata jollain keinolla rutkasti enemmän, tai nyhtää lisää rahaa käyttöönsä sitä vuosittain rahoittavalta, ylioppilaskunnan liiketoimintaa pyörittävältä HYY Yhtymältä.

Käynnissä olevat kiinteistöhankkeet eivät toki romuta koko vauraan HYY:n taloutta. Porskuttaahan sen omistama HYY Yhtymä vakaasti. Viimeinen kolmesta vaihtoehdosta, varojen tulouttaminen yhtymältä, on silti huono. Kestävän taloudenpidon nimiin vannovan ylioppilaskunnan nykyisiä projekteja ei pitäisi rahoittaa tulevan opiskelijan pussista.
    Säästää on siis pakko. Se taas ei ole helppoa, ei ainakaan ilman radikaaleja ratkaisuja. Esimerkiksi sähköisiin edustajistovaaleihin siirtyminen toisi ylioppilaskunnalle arviolta vain noin 30 000 euroa joka toinen vuosi.
    Tuloja ylioppilaskunta voisi sen sijaan saada sieltä mistä menojakin: jos rahoja ei muutoin löydy, lienee HYY:n pakko laittaa osa uusista ja vanhoista järjestötiloistaan vuokralle. Hyvien sijaintien vuoksi kysyntää riittänee.

Tämän lehden sivulla neljä kerrotaan myös marraskuussa pidettävien edustajistovaalien lähtöasetelmasta. Ehdokaslistat ovat täyttyneet ja kampanjointi alkanut.
    Se, miten ylioppilaskunnan tulisi lähivuosina hoitaa talouttaan, lienee kysymys, johon jokaisen ehdolla olevan pitäisi osata ottaa kantaa: pienennetäänkö ylioppilaskunnan palkollisten määrää, karsitaanko järjestöjen tuista, lakkautetaanko jokaiselle opiskelijalle tasa-arvoisesti tarjottavia palveluita kuten lapsiparkki tai oikeusapu, vai pannaanko tilaa vuokralle.
    Selvää on, että uusiin riviopiskelijan arkea helpottaviin hankkeisiin ei seuraavalla edustajistokaudella heru helposti rahaa.
    Tulevat edustajat luultavasti karsivat ylioppilaskunnan toimintaa, eivät luo uutta.

Elina Kervinen