Rauhankiihkoa

T:Teksti:

15. Lokakuuta 1969 miljoonat amerikkalaiset ympäri maata ottivat vapaata työstä osallistuakseen Vietnamin sodan vastaisiin mielenosoituksiin. 34 vuotta myöhemmin, vuoden 2003 maaliskuussa Irakin sotaa vastustettiin New Yorkin kaduilla murto-osan, 250 000 ihmisen voimin.
    Ympäri maata mielenosoituksiin osallistuneiden joukko on koko Irakin sodan aikana ollut 1960-luvun massiiviseen rauhanliikehdintään verrattuna pieni. Yhdysvaltalaislehdistössä kiihkeimmät ovatkin jo julistaneen rauhanliikkeen kuolleeksi.
    Kesäkuun lopulla USA:n sosiaalifoorumissa Atlantassa vaikutelma oli silti päinvastainen.
    ”Luultavasti noin 95 prosenttia opiskelijoista yliopistossani vastustaa sotaa”, sanoo New Yorkin New Schoolissa fi losofi aa opiskeleva Alex Cline, 19.
    ”Kaksi kolmasosaa amerikkalaisesta haluaisi joukot kotiin”, lisää viestinnän opiskelija Jenny Wrobel, 21.
    Molemmat nuoret ovat SDS:n aktiiveja. SDS, Students for Democratic Society puolestaan on perinteikäs 1960-luvulla Vietnamin sotaa vastustanut järjestö, joka herätettiin 30 vuoden tauon jälkeen eloon viime vuoden tammikuussa. Sen jälkeen se on kasvattanut kannatustaan nopeasti. Järjestö on levinnyt yli 300 korkeakouluun ja lukioon ympäri Yhdysvaltoja ja saanut 2 000 aktiivijäsenen lisäksi suuren joukon kannattajia.
    Opiskelijoiden keskuudessa rauhanliike ei ole lainkaan kuollut.

Järjestönä SDS on kuten sodanvastaiset järjestöt yleensä. Se järjestää armeijan värväystoimintaa vastustavia protesteja kampuksilla, osallistuu sodanvastaisiin mielenosoituksiin ja pitää yhteyttä veteraaniliikkeisiin. Viime maaliskuussa liikkeen sodanvastainen marssi New Yorkissa valtasi useaksi tunniksi armeijan värväyspisteen Chambers Streetillä, ja poliisi pidätti 20 opiskelijaa.
    Uusi SDS eroaa silti selvästi 1960-luvun kaimastaan: Vanha SDS oli keskittynyt itärannikon eliittiyliopistoihin, kuten Harvardiin. Nykyään järjestö vaikuttaa myös köyhemmissä yliopistoissa, ja värvää mustia ja latinoita.
    Uusi järjestö on myös ideologialtaan erilainen. Siinä missä ennen uskottiin Marxiin ja tiukkaan hierarkiaan, ollaan nyt suvaitsevaisempia.
    ”Jäsenet ovat poliittisesti monenlaisia, emme erottele. Tärkeintä on, ettei päätösvalta keskity harvoille”, tähdentää Cline.
    Hänen mielestään liike on herännyt henkiin yksinkertaisesti internetin vuoksi. SDS:n aktiivit eri puolilla maata värväävät tehokkaasti jäseniä nettipalstojen välityksellä.
    ”Verkon kautta nuorilla on nykyään enemmän tajua siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Valtamedia kun ei kerro USA:ssa asioista kattavasti.”
    Jenny Wrobel toivoisi medialta enemmän keskustelua esimerkiksi armeijan toimintatavoista.
    ”Armeija värvää pääosin köyhiä, kouluttamattomia, mustia ja intiaaneja. Heitä houkutellaan valheellisilla lupauksilla koulutuksesta ja rahasta”, hän arvostelee.

SDS:n suurimpana tavoitteena on muuttaa USA:n ulkopolitiikkaa.
    ”Terrorismin vastainen sota on aiheuttanut kansalaisoikeuksien rajoitusta, maahanmuuttajien huo- noa kohtelua ja muukalaisvihaa. Hallitus kuluttaa miljardeja sotimiseen, mutta terveydenhuolto ja koulutus ontuvat”, Cline sanoo.
    SDS tukee myös työtaisteluja ja vastustaa rasismia. Ja jotteivät tavoitteet loppuisi kesken, se haluaisi uudistaa yhdysvaltalaisen koulutusjärjestelmän. Pienituloisilla pitäisi aktiivien mielestä olla nykyistä parempi mahdollisuus opiskella korkeakouluissa.
    Esimerkiksi Clinen opiskelu New Schoolissa maksoi viime vuonna ruokineen ja asuntoineen 39 000 dollaria. Monen vähävaraisen onkin otettava lukukausimaksuja varten korkeakorkoista pankkilainaa tai työskenneltävä hanttihommissa.
    SDS:llä siis riittää tehtävää, mutta mikä on ennuste? Helpottuisiko järjestön työ, jos republikaanit häviäisivät ensi vuoden presidentinvaalit, kuten moni tällä hetkellä uskoo?
    Cline ja Wrobel eivät aseta suurta toivoa perinteiseen politiikkaan.
    ”Valtaosa demokraattisesta puolueesta on yhtä korruptoitunutta kuin republikaanit, ja vain pieni osa pyrkii muutokseen”, Wrobel sanoo.
    Toisaalta entistä useampi puolueiden ulkopuolella aktivoituu. Heinäkuussa SDS:n valtakunnallisessa kokoontumisessa Detroitissa sovittiin keinot tiedotuksesta, rahankeruusta ja oikeusavusta valtakunnallisella tasolla. Järjestö päätti myös pitää joka kuukauden kolmantena perjantaina ympäri maata sodanvastaisia mielenilmauksia.
    ”Lisäksi järjestämme Republikaanien puoluekokouksen 2008 yhteyteen Minneapolisiin jättiprotestin. Mutta siitä en voi puhua enempää”, Cline virnistää.

Ville Ropponen