11. toukokuuta 2007
Teksti:

”Olen valmistunut juuri ja käyttänyt puolisen vuotta toisen terveyskeskuksen palveluja. On myönnettävä, että YTHS:n joustavia palveluja on iso ikävä.”
    ”YTHS:n palvelut ovat kaikkiaan erittäin halpoja ja hyviä, outo yhdistelmä, mutta totta.”
    ”Ystävällinen palvelu!!!”
    Näin kirjoittivat opiskelijat, kun Ylioppilaslehti kysyi toukokuun alussa mielipiteitä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) hoidon laadusta ja palvelumaksujen koosta (s. 5).
    Tulokset olivat kaunista katseltavaa. Yli puolet verkkokyselyn liki 2 000 vastaajasta totesi, että YTHS:n palvelut ovat toimivia tai erittäin toimivia. Neljä viidestä oli tyytyväinen saamaansa hoitoon.

Opiskelija ei kehu usein: opintotuki on liian pieni, lukukausimaksut huijausta, opettajat huonoja ja opiskelijakuppilan ruokakin useimmiten pahaa. Siksi YTHS:n ylistäminen hämmentää.
    Vielä yllättävämpää on se, että YTHS:ää ei ainoastaan ylistetä – sen palveluista halutaan jopa maksaa lisää.
    Kun Ylioppilaslehti kysyi kantaa syksylle 2008 suunniteltuihin muutaman euron maksukorotuksiin, kolme neljästä pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijasta vastasi, että mikäs siinä. Kyllä sopii.
    Opiskelijoiden vuolaita perusteluja lukemalla kävi nopeasti selväksi, että tasa-arvoisesti kaikille taattua edullista terveydenhuoltoa todella arvostetaan ja siitä ollaan myös valmiita maksamaan. Vaikkei edes oikein olisi varaa.

Samaan aikaan toisaalla. Opiskelija koettaa soittaa YTHS:n mielenterveyspalveluiden ajanvaraukseen. Se on auki kaksi tuntia päivässä. Puhelin tuuttaa varattua jokaisella parillakymmenellä yrityksellä. Jonotusjärjestelmää ei ole.
    YTHS:n mielenterveyspalveluiden käyttäjämäärät ovat kasvaneet vuodesta 2000 viisikymmentä prosenttia. Tällä hetkellä hoitotakuu pystytään täyttämään vain juuri ja juuri, ja siihenkin syynä lienee, ettei osa ajanvaraukseen soittaneista jaksa tai uskalla soittaa seuraavalla viikolla uudelleen.
    ”Mielenterveyspuolen jonot ovat aivan käsittämättömät. Masentuneelta henkilöltä vaatii paljon jo hakea apua. Vielä pahemmaksi tilanne muuttuu, kun hoitosuhteen alkamista saa odottaa puoli vuotta”, eräs Ylioppilaslehden kyselyyn vastannut kirjoittaa.
    Mielenterveys- ja hammashoitopalvelut, erityisesti niiden jonot, olivatkin liki ainoa asia, jota opiskelijat YTHS:ssä kritisoivat. Viesti on, että hoito on kyllä ihan hyvää, jos sitä siis sattuu saamaan.

Se, että yleensä lompakkoansa kaksin käsin puristavat rutiköyhät opiskelijat suostuvat maksamaan hoidostaan nykyistä enemmän, kertoo paljon YTHS:n mielenterveys- ja hammashoidon tilanteesta: hätä on niin kova, että rahahuolet jäävät toiseksi.
    Mielenterveyspalveluiden ja hammashoidon asiakkaat maksavat YTHS-käynneistään myös kertamaksuja. Jottei paljon sairastavan opiskelijan maksutaakka paisuisi liikaa, olisi kohtuullista, että opiskelijoiden lisäksi myös muut YTHS:n rahoittajat – ennen muuta yliopistokaupungit – osallistuisivat talkoisiin. Nykyistä runsaammalla rahoituksella YTHS voisi palkata riittävän määrän asiantuntevaa henkilökuntaa hoitoruuhkaa helpottamaan.
    Kuntatalouden tiukassa tilanteessa ja terveydenhoitoalan tunnetussa resurssipulassa rahaa on tuskin avokätisesti tarjolla.
    Sijoitusmielessä kohde olisi kuitenkin hyvä: alle kolmekymppisinä järkensä ja terveytensä menettäneet eivät tulevaisuudessa elätä kovin monta eläkeläistä veroillaan.

Elina Kervinen