11. toukokuuta 2007
Teksti:

”Perpa! Hei ope tuolla on Perpa!”
    Perpa, jalkapalloilija Perparim Hetemaj kääntyy katsomaan selkänsä taakse.
    Joukko koululaisia löntystää sisään Pukinmäen urheilukentän porteista. Poikien keskellä kävelee harmaantunut mies urheiluvaatteissa. Huomattuaan Hetemaj`n hän kääntyy kulkemaan tätä kohti.
    ”Perpa, onko sulla aikaa?” urheilupukuinen kysyy ankarasti. ”Mä haluan jutella sun kanssa.”
    Hetemaj hymyilee. Harmaantuva mies on hänen entinen liikunnanopettajansa.
    ”Joo, me otetaan vain pari kuvaa. Sitten.” Opettajan äänensävystä voisi luulla, että hän puhuu vain entiselle hulivilioppilaalleen. Hetemaj, 20, on kuitenkin eräs Suomen lupaavimmista nuorista jalkapalloilijoista. Viime kesästä lähtien hän on pelannut ateenalaisen suurseuran AEK:n riveissä.
    Hyvin alkanut kausi keskeytyi helmikuussa, kun Hetemaj loukkaantui Suomen maajoukkueen harjoitusottelussa Skotlantia vastaan. Vastustajan kapteeni Kevin Thomson taklasi Hetemaj`ta rumasti takaapäin ja tämän nilkka murtui.
    Hetemaj arastelee yhä jalkaansa. Murtumaa tukeneet ruuvit on hiljattain poistettu. Pelaamaan hän pääsee vasta elokuussa.
    ”Totta kai loukkaantuminen suututtaa. Mutta kun palaan kentälle, tiedän olevani henkisesti satatuhatta kertaa entistä vahvempi”, hän sanoo.
    ”Ja kun tapaan Thomsonin seuraavan kerran, minä en ole se joka lähtee kentältä paareilla.”
    Nuoren jalkapalloilijan kasvoilla välähtää itsetietoinen hymyntapainen. Tällaisena hänet tunnetaan: suorapuheisena ja varmana omasta menestyksestään.

Kosovolaissyntyinen Hetemaj on noussut huipulle nopeasti.
    Kaudella 2004 hän pelasi kakkosdivisioonassa, Helsingin jalkapalloklubin HJK:n farmijoukkueessa Klubi-04:ssä. Seuraavana vuonna vasta 19-vuotias lu paus nousi HJK:n liigajoukkueeseen.
    Hetemaj tunnetaan teknisesti taitavana ja rohkeana pelaajana. Ensimmäisellä liigakaudellaan hän pelasi 26 ottelua ja teki niissä yhden maalin.
    Seuraavalla kaudella, keväällä 2006, hän ehti pelata HJK:n keskikentällä vain kuusi peliä, ennen kuin siirtyi AEK Ateenaan. Siirtosumma oli 450 000 euroa – suomalaisttain korkeahko.
    Varsin auktoriteettiuskoisessa suomalaisessa jalkapallokulttuurissa Hetemaj`n itsetietoisuus ei ole aiheuttanut pelkkää ihailua. Faneja hän järkytti viime maaliskuussa suunnittelemalla siirtyvänsä Albanian maajoukkueeseen, ellei Suomen edustusjoukkueesta löydy tilaa.
    Viimeisellä HJK:n kaudellaan Hetemaj joutui istumaan vaihtopenkillä kiisteltyään joukkueen valmentajan Keith Armstrongin kanssa. Armstrong tunnetaan vahvana persoonana, joka tietää asemansa.
    Hetemaj`n entiset joukkuetoverit vahvistavat, että miehen näyttämisenhalu on kova. Erään pelikaverin mukaan Hetemaj on aina halunnut nimensä huippujoukkueen paidanselkämykseen. Kentällä hän ei kunnioita edes Paolo Maldinin tapaista jalkapallolegendaa, sanoo toinen.
    Kaikkien pelikavereiden mukaan yksi asia käy Hetemaj`lla kuitenkin yli kaiken muun, jopa jalkapallon. Se on perhe.

Hetemaj makaa vanhempiensa sohvalla vain parin korttelin päässä Pukinmäen jalkapallokentästä. Jalka on kohotettu tyynypinon päälle. Lääkäri on määrännyt lepuuttamaan sitä. Hetemaj`n äiti Emine tuo pojalleen limonadia.
    Kotona on hiljaista. Miftar -isä sairastaa, Perparimin HJK:ssa pelaava pikkuveli Mehmet on harjoituksissa ja siskot Fatlume ja Fatbardhe ovat muuttaneet ulkomaille opiskelemaan.
    ”Kosovolaisessa kulttuurissa perhe on todella tärkeä”, Hetemaj selittää, ”mutta meidän perheemme on erityisen kiinteä. Kun tulimme Suomeen, ei meillä ollut mitään muuta mihin tukeutua.”
    Hetemaj`t muuttivat Kosovosta Suomeen vuonna 1992, Perparimin ollessa viisivuotias. Isä tuli tuuliseen ja kylmään Ouluun edellä, äiti ja neljä lasta seurasivat bussilla perässä.
    Kosovossa Hetemaj`t asuivat Skënderaj- nimisessä kaupungissa viisikerroksisessa betonitalossa. Perheellä oli talon ainoa toimiva televisio, joten sunnuntaisin talon lapset kokoontuivat sinne katsomaan Peppi Pitkätossua ja muita lastenohjelmia.
    Skënderaj sijaitsee Drenican alueella. Lähes pelkästään albaanien asuttama alue on Kosovon itsenäisyysmielisten vahvinta tukiseutua. Siellä perustettiin 1990-luvun puolivälin tienoilla Kosovon vapautusarmeija UÇK.
    Järjestön vuonna 1998 surmatut marttyyritaistelijat Adem ja Hamëz Jashari tuijottelevat yhä Hetemaj`n perheen olohuoneen seinältä rynnäkkökiväärit käsissään.
    Perparimin vanhemmat työskentelivät Kosovossa lakimiehinä 1990-luvun alussa, kun Kosovon albaanien ja Jugoslavian liittovaltion suhteet alkoivat kiristyä. Vanhempien työpaikoille ilmestyi serbipoliiseja, jotka vaativat albaaneilta vakuutuksia uskollisuudesta liittovaltiota kohtaan.
    Kun Hetemaj`n vanhemmat kieltäytyivät allekirjoittamasta tarjottua paperia, heidät erotettiin. Perhe jäi puille paljaille.
    Vanhemmat päättivät paeta ulkomaille ennen kuin pahempaa ehtisi tapahtua.

Oulussa Hetemaj`n perhe viihtyi vain vuoden. Kylmyys pahensi isän astmaa, ja vuonna 1993 perhe muutti Helsinkiin, Malmille.
    Siellä Hetemaj aloitti jalkapalloilun kahdeksanvuotiaana HJK-Malmin riveissä. Alkuun Perparim ja vuotta nuorempi Mehmet hiipivät harjoituksiin salaa vanhemmiltaan. Hyväntahtoinen valmentaja ei osannut kieltäytyä, kun vielä huonosti suomea puhuneet pojat kärttivät päästä peliin mukaan.
    Lopulta poikien isä seurasi näitä harjoituksiin. Kun perheellä ei ollut varaa maksaa lasten lisenssimaksuja, isä ja äiti tekivät talkootöitä kustantaakseen lasten harrastuksen.
    Pitkään Perparim oli vain keskinkertainen juniori. Kun muut pojat murrosiässä kasvoivat, jäi hän vielä pienikokoiseksi. Hänellä kuitenkin oli yksi etu: sitkeys.
    ”Kun muut ottivat ensimmäisiä kännejään, minä ja Mehmet menimme Pukinmäen kentälle harjoittelemaan”, Perparim muistelee.
    Kentälle kokoontui iltaisin paljon maahanmuuttajia, jotka mieluummin potkivat palloa kuin juhlivat.

Yläasteen jälkeen Perparim meni siskonsa Fatbardhen jäljissä Helsingin luonnontiedelukioon Käpylään. Neljän jakson jälkeen nuorten maajoukkuevalmentaja Kimmo Lipponen houkutteli hänet Mäkelänrinteen urheilulukioon, Märskyyn.
    ”Siskoni ja äitini vastustivat Märskyyn siirtymistä. He ajattelivat, etten kävisi tunneilla, vaan pelaisin kaikki päivät jalkapalloa. Ja niinhän siinä kävi.”
    HJK:n b-juniorien aamuharjoitusten jälkeen Hetemaj ei enää mennytkään kouluun, vaan suuntasi ystävänsä Roman Eremenkon kanssa harjoittelemaan kahdestaan. Toisena opiskeluvuonna kurssisuoritukset jäivät vaatimattomiksi, mutta Hetemaj kehittyi pelaajana huimaa vauhtia.
    Vuonna 2004 hän siirtyi vasta perustettuun Klubi-04:ään ja seuraavana vuonna jo HJK:hon. Samana keväänä hän kirjoitti ylioppilaaksi, kolmessa vuodessa, vaikka opettajat suosittelivat venyttämään valmistumista neljään vuoteen.

HJK:n Liigamiehistöön nousemisen myötä Hetemaj`sta tuli Malmin maahanmuuttajaväen parissa jonkinlainen paikallistähti. Hän jakoi Pukinmäen kentällä maahanmuuttajapojille vapaalippuja HJK:n peleihin. Niistä pojista hän sai oman, henkilökohtaisen kannattajajoukkonsa.
    ”Pojat istuivat päätykatsomossa ja huusivat `tee maali Perpa, tee maali` joka kerta kun sain pallon”, Hetemaj muistelee.
    Palo ulkomaille oli kuitenkin kova. Hetemaj tarttui heti ensimmäiseen mahdollisuuteen lähteä Suomesta.
    Kiire lähteä oli myös osasyy Hetemaj`n ja Armstrongin kinaan. Hetemaj halusi maailmalle, mutta HJK ei halunnut päästää hänestä irti.
    Ammattilaiselämä ei ole ollut niin maukasta kun olisi voinut kuvitella.
    ”Yksin asuminen on ollut raskasta, kun on tottunut että ympärillä on aina perhettä ja ystäviä”, Hetemaj sanoo.
    Ateenassa Hetemaj majailee yli sadan neliön asunnossa. Kun hän muutti sinne viime kesänä, hän ei osannut edes pestä omia vaatteitaan. Toisen siskoista oli lähdettävä mukaan opettamaan veljelleen kotitöitä.
    ”Käy minulla vieläkin välillä siivooja.”
    Vajaassa vuodessa Hetemaj on jo kotiutunut Ateenaan paremmin. Siitä huolimatta puhelinlaskut ovat yhä hänen suurin menoeränsä. Hän soittaa päivittäin vanhemmilleen, siskoilleen tai ystävilleen.
    Rahasta ei enää ole pulaa. Itselleen Hetemaj ei omien sanojensa mukaan osta juuri mitään, mutta vanhemmilleen hän hankki juuri asunnon.
    ”Vanhemmat ja siskot neuvovat, mitä rahalla pitää tehdä.”

Hetemaj hörppää limppariaan ja kohentaa asentoaan. Kun Hetemaj puhuu perheestään, on vaikea kuvitella häntä jalkapallokentälle, kamppailemaan röyhkeästi pallosta Euroopan jalkapallolegendojen kanssa.
    Hän on silti juuri niin itsetietoinen kuin pitää. Suomen mittakaavassa arvonsa tuntevaa ja peliaikaa vaativaa pelaaja saatetaan katsoa kieroon. Kansainvälistä menestystä ei kuitenkaan voi saavuttaa ilman nöyristelemätöntä asennetta.
    Helmikuinen loukkaantuminen on kuitenkin opettanut Hetemaj`lle nöyryyttä. Hän on joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että voi loukkaantua, kuten hänen äitinsä oli jo varoitellut.
    ”Sanoin aina takaisin, etten minä loukkaannu. Nyt olen joutunut tunnustamaan, etten ollut niin kova jätkä kuin luulin olevani.”
    Äiti oli taas oikeassa – mutta se ei varmaan tullut Hetemaj`lle yllätyksenä.

Ville Seuri
Kuva Raisa Karjalainen