11. toukokuuta 2007
Teksti:

Kuusi länkisäärisen cowboyn muotoista metallilevyä seisoo rinteessä Heinolan Pikijärven ampumaradalla. Rautacowboyt tuijottavat keskittyneinä muutaman metrin päähän pystytettyä, kahdesta seinästä koostuvaa kulissia.
    Yhtäkkiä toisessa seinässä olevaan ikkunaan ilmestyy ruskea huopahattu, pää ja haulikonpiippu. Kuuluu sarja kovaäänisiä räsähdyksiä, ja yksi toisensa perään cowboymaalit kupsahtavat selälleen.
    Ampuja Marko Tamminen laskee haulikon ja astelee ohi lätäköiden kulissirakennelman viereen. Hän vetää vyöltään kaksi Uberti Lightning -revolveria ja ampuu kymmenen laukausta kohti edessään odottavia metallilevyjä. Jokaista seuraa terävä kilahdus.
    Sitten hiljenee.
    Tammisen takana seisova italowesterneistä tuttuun duster-takkiin ja valkoiseen stetsoniin pukeutunut mies pysäyttää sekuntikellon.
    ”Kuka kirjaa ajan?” hän kysyy.
    Muutaman metrin päässä seisova, niin ikään vanhan lännen tyyliin pukeutunut joukko alkaa kohotella stetsoneja ja tuijotella buutsinkärkiä. Tamminen pyyhkii hikeä knallinsa alta.
    Mistä oikein on kysymys? Mitä tämä joukko tekee mutaisella heinolalaisella ampumaradalla aikaisin sunnuntaiaamuna?
    Ja miksi kaikki näyttävät lännenelokuvan kuvauksista karanneilta?

Rasti 1: Sheriffi Peppin savustaa Billy the Kidin jengin ulos piiritetystä talosta – Selviää, kuka on Little Cassino ja miksi.

Tamminen laskee pistoolinsa ja haulikkonsa hellästi valkoiselle muovipöydälle.
    ”Tämä haulikko on alkuperäinen Winchester Model 1887, maailman ainoa vipulukkohaulikko”, hän sanoo.
    ”Mallia on valmistettu 67 000 kappaletta, Suomessa näitä on muutamia kymmeniä.”
    Tammisella on takana ampumakisan ensimmäinen rasti, jonka aikana Sheriffi Peppin on näyttänyt mitä kuuluu ja kuka täällä käskee.
    Peppin on hahmo heinolalaisella kentällä harrastetun lajin, cowboy action shootingin, taustatarinassa. Tamminen puolestaan on lajin harrastaja ja lännenharrastajien ampumakisojen pääarkkitehti. Ollut jo vuodesta 2002.
    Hän kehittelee ampumatehtävät, keksii kisojen teeman ja kirjoittaa jokaiselle rastille tarinan.
    Kilpailut ammutaan joko 1800-luvun aseilla tai niiden kopioilla. Vanhoja aseita voi ostaa asemessuilta. Kopioita taas on 1950-luvulta lähtien valmistanut italialainen Ubertin asetehdas.
    Alun perin kopioita myytiin rekvisiitaksi westerneihin, mutta 1960-luvulla Yhdysvalloissa alkaneet pikavetokilpailut lisäsivät menekkiä. Markkinoilla pidetyissä kisoissa kilpailijat ammuskelivat ilmapalloja Colt Peacemakerin ja muiden legendaaristen lännenaseiden kopioilla.

Cowboy-ammunta kehitettiin 1980-luvulla Kaliforniassa. Siinä ammuntaan yhdistettiin historiallinen pukuleikki. Kilpailijat pukeutuvat cowboy-asuihin, sheriffeiksi tai pyssysankareiksi.
    Jokaisella kilpailijalla on myös alias, yksilöllinen nimi, jota käytetään kilpailuissa ja muissa lännenharrastajien tapahtumissa.
    Tamminen on ottanut nimekseen Little Cassino.
    ”Se on yksi Henry McCartyn eli William H. Bonneyn eli Billy the Kidin käyttämistä nimistä”, hän sanoo.
    Tammisen revolverit ovat kopioita Colt Lightning -revolverista, jota Billy the Kidin kerrotaan suosineen.
     ”Se on kevyt ja pieni ase, siksi mukava kantaa ja helposti kätkettävissä.”
    Cowboy-ammunta ei kuitenkaan ole Tammiselle mikään roolileikki. Aseista tykkäävälle miehelle se on tapa tutustua historian ruudinkäryisimpiin ajanjaksoihin ihan konkreettisesti.

Rasti 2: Apulaissheriffi Carlylen posse käy Billyn kimppuun – Selviää, minkälaisia saappaita lännenkisassa sopii käyttää.

”Jii-haa! Se meni aivan vitun hyvin!”
     Elena Marin tuulettaa ja harppoo läpi mudan ja lätäköiden. Vanhojen Nokian kumisaappaiden korot uppoavat maahan. Edellispäivän sade on muuttanut ampumaradan mutavelliksi. Toisessa kädessään nainen roikottaa Tammisen Winchesterhaulikkoa.
    Pikijärven ampumaradalla on siirrytty sunnuntain ensimmäiseltä rastilta seuraavalle. Kilpailussa on neljä rastia.
    Marin laskee aseensa latauspöydälle ja alkaa varmistaa, ettei niihin ole jäänyt ammuksia. Hän vilkaisee housunlahkeitaan: niitä peittävät mutatahrat.
    ”Onpa hyvä, etten pannut mekkoa päälle.”
    Marin on Tammisen naisystävä – siksi he ampuvat samoilla aseilla. Pariskunta tapasi Helsingin Wanhan Warusväen riennoissa. Yhdistyksessä elävöitetään 1700-luvun helsinkiläistä elämää. Tammista siinä kiinnostivat piilukkokiväärit, Marinia historialliset puvut korsetteineen.
    ”Oli niin mukava pukeutua kauniisiin pukuihin. Tuntui melkein prinsessalta”, hän muistelee tyhjentäessään revolveria.
    Tamminen vei Marinin ampumaan vuonna 2003. Nykyään Marin on lännenharrastajien Cows-yhdistyksen naisjaoston johtaja. Koko järjestössä on noin kolmesataa jäsentä. Ampumakilpailujen lisäksi se järjestää muun muassa historia-aiheisia telttaleirejä.
    Leiritulilla soi tietenkin bluegrass-musiikki.
    ”Tässä harrastuksessa ei saa mitään valmiina, ja se kiehtoo”, Marin sanoo.
    ”Vanhoja pukuja tehdessä joutuu näkemään hirveästi vaivaa. Ja kun onnistuu jossain, mitä ei tiennyt osaavansa, se on sellainen jippii-elämys.”
    Hän ja Tamminen tekevät lähes kaikki varusteensa itse. Tamminen tekee nahkatyöt, muun muassa pistoolikotelot ja saappaat, Marin ompelee. Onnistuminen ei ole aivan helppoa. Kaiken pitää olla, kuten se olisi ollut joskus ennen.
    ”Saappaissa ei saa esimerkiksi olla nykyaikaisia kärkivahvikkeita. Jos mahdollista, niiden on oltava kahdesta palasta ommellut niin, että sauma jää sivuun”, Tamminen sanoo.
    Hänellä on kotona jo kymmenkunta historiallista asukokonaisuutta. Mukana on muun muassa kaksi Espanjan ja Yhdysvaltojen vuoden 1898 sodassa käytettyä, amerikkalaista univormua.

Rasti 3: Meksikolainen palkkionmetsästäjä yrittää pidättää Billyn – Selviää, että kaiken takana on pyssy.

Toinen rasti on ammuttu, ja kilpailijat raahaavat pyörien päälle nostettuja asetelineitään seuraavalle ampumapaikalle kuin golfkärryjä. Tamminen astelee jo maalitaulujen keskellä, asettelee niitä paikoilleen ja tutkii paperilta rastin taustatarinaa.
    Tällä kertaa kisan teemana ovat MTV-westerneiksi pilkatut Young Guns -elokuvat 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta. Leffoissa Emilio Estevezin näyttelemän Billy the Kidin seikkailuja säestää hard rock.
    Päivän kolmannella rastilla meksikolainen palkkionmetsästäjä yrittää pidättää Billyn, ja seurauksena on tietysti verilöyly.
    Se saadaan aikaan vain ampumalla. Tamminen ei sinänsä ole lännenleffojen ystävä. Häntä kiinnostavat nimenomaan 1800-luvun aseet. Leffojakin hän sanoo katsovansa ”asebongarin silmin”.
    ”Esimerkiksi Young Gunsissa Estevez käyttää alkuperäisiä Colt Lightningeja, ei Ubertin kopioita. Alkuperäinen on kaksitoiminen, eli sen voi virittää liipasimesta. Ubertin iskuri on itse viritettävä.”
    Onko tämän kaiken takana vain ampuminen? Eikö Tamminen ole lainkaan kiinnostunut rajaseuturomantiikasta tai vaikkapa westernien tuimista naisista?
    ”No eivät nuo muut minua juuri kiinnosta. Lähinnä asehistoria viehättää. 1800-luku on asekehityksen kiihkein ajanjakso, sen jälkeen patruuna-aseiden kehityksessä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään uutta. Suurin osa niistä keksinnöistä on John Moses Browningin tekemiä…”
    Tamminen voisi jatkaa aiheesta vaikka kuinka pitkään.
    Kilpailijoiden joukossa on tietysti myös western-intoilijoita. Cows-yhdistyksen varapuheenjohtaja Jarno Tolvanen – Big Jake – on pukeutunut ruudulliseen sheriffinasuun. Alias tulee John Waynen roolihahmolta samannimisessä elokuvassa.
    ”En ehtinyt lapsena leikkiä tarpeeksi cowboyta ja intiaaneja. Nyt pitää ottaa se menetetty aika takaisin”, harmaantuva mies sanoo mustien lasien takaa.
    Amerikka-intoilijoita järjestössä ei sen sijaan ole. Yhdysvaltojen historia voi olla mielenkiintoista ilman mitään kosketusta maan nykypäivään.
    ”Joskus 1990-luvun alkupuolella kävin muutamaan kertaan Yhdysvalloissa, mutta viime aikoina ei ole innostanut”, sanoo Tamminen.
    ”Aika perseestä se maa nykyään on.”

Rasti 4: Billy pakenee Lincoln Countyn vankilasta – Selviää, mihin lempinimiä oikeasti tarvitaan.

Ampujat seisoskelevat päivän neljännellä rastilla ja odottavat, että kisa saadaan taas käyntiin.
    Viipyilevään ruudinhajuun sekoittuu sikarintuoksu. Parrakas mies, ytimekkäästi Ozz , on sytyttänyt taas yhden Meester Hans -pikkusikarin.
    Täällä Pikijärven ampumaradalla useimmilla ei tosiaankaan ole suomalaisia nimiä. Tammista ei kutsuta Markoksi, vaan Cassinoksi. Jarno Tolvanen ei ole Jarno, vaan Big Jake. Hänen vaimoaan ei kutsuta Arjaksi , vaan Eula Goodnightiksi.
    Marin sentään on Elena, mutta vain siksi, että hänen aliaksensa on Lady Elena.
    ”Tämän porukan henkeen kuuluu nimettömyys”, sanoo sikaria poltteleva partasuu.
    ”Jonkun ammatti tiedetään, mutta kotiasioista ei paljon puhuta. Kukaan ei heti alkuun kaiva lastensa kuvia lompakosta.”
    Partasuu ei halua nimeään lehteen. Myös moni muu haluaa olla nimetön, kuka mistäkin syystä. Osa pelkää, että tieto kotoa löytyvistä arvoaseista voisi houkutella ryöstäjiä.
    Päällimmäinen syy lienee silti, etteivät kilpailijat halua tuttavien tietävän, että he juoksevat ampumaradoilla cowboy-kamppeisiin tai intiaanivaatteisiin pukeutuneina. Mitä työkaveritkin sellaisesta sanoisivat?
    Mistä lännenharrastajat sitten puhuvat, jos kotiasiat ovat pannassa?
    Lännenkirjallisuudesta, -elokuvista tai historiasta.
    ”Aika usein yritetään nokitella historiatietämyksellä. Tai sitten kiistellään jostain yksityiskohdista”, Tamminen sanoo.
    Kuulostaa suloiselta: Ryhmä cowboyasuisia aikuisia ihmisiä istuu nuotiotulella. Osa väittelee kenraali Thomas ”Stonewall” Jacksonin joukkojen liikkeistä vuoden 1862 keväällä, osa taas 1800-luvun alun hattumuodista.
    Ei se sen todellisuuspakoisempaa ole kuin automerkkien, popyhtyeiden tai kauhuelokuvien paremmuudesta kiistely. Yhden sortin nörttejä lännenharrastajatkin ovat.
    Vaikka tykkäävätkin leikkiä aseilla.

Little Cassino
”Kun aloitin tämän harrastuksen, tutkin valmiiden varusteiden hintoja. Koska ne olivat todella kalliita, päätin tehdä mahdollisimman paljon itse. En ollut aiemmin tehnyt nahka- enkä käsitöitä. Tämä on ensimmäinen tekemäni asu. Se jäljittelee Billy the Kidin asua elokuvassa Young Guns.”

Deadwood Dixie
”Olen kerännyt nämä vaatteet kirppareilta ja amerikanharrastajien Route 66 -kaupasta. Ne edustavat 1950- ja 1960-lukujen westernien käsitystä siitä, miten vanhassa lännessä pukeuduttiin. Ne eivät siis ole historiallisesti todenmukaiset.”

Lady Elena
”Kisasin monta vuotta hameessa, mutta tuolla kurassa ei kannata yrittääkään sitä. Teen valtaosan vaatteistani itse, mutta nämä housut on ostettu kaupasta. Pistoolikotelot ovat Little Cassinon tekemät, ja Uberti Lightning -pistoolitkin ovat hänen.”

Oscar McKenzie
”Aloitin tämän harrastuksen sen jälkeen, kun olin kansalaisopiston kurssilla tehnyt mustaruutikiväärin. Kehitin aliakseni mustaruutiammuntaan sopivaksi. Oscar McKenzie on alun perin suomalainen, mutta hän lähti länteen ennen Yhdysvaltain sisällissotaa. Hän osallistui sotaan Pohjoisvaltioiden riveissä. Tämä puku on sodanjälkeistä tyyliä.”

Big Jake
”Big Jake on Jacob McCandles, John Waynen roolihahmo elokuvassa Hurja Jake. Elokuva on tehty vuonna 1971. Wayne oli silloin jo yli 60-vuotias. Hänen hahmonsa McCandles on ikääntynyt revolverisankari, joka muun muassa käyttää silmälaseja lukiessaan. Sellaisenaan hahmo sopii minulle.”

The Ozz
”Innostus tähän harrastukseen lähtee lapsuuden intiaani- ja cowboyleikeistä. Silloin tosin piti olla useimmiten intiaani, kun ei ollut tuliaseita. Oli pakko tyytyä itse tehtyyn jousipyssyyn. Villissä lännessä kiehtoo eniten rajaseutujen valloittaminen: silloin ihminen oli oman onnensa seppä.”

Ville Seuri
Kuvat Timo Wright