La Sarita – Andien fuusiorokin lähettiläät

T:Teksti:

Pontevan livebändin maineessa oleva La Sarita soittaa reipasta uutta latinorokkia, joka liikkuu luontevasti hiphop-uhosta karnevaalitunnelmaan. Fuusioiden taustalla on köyhän kansan historia, yhtyeen laulaja ja sanoittaja Julio Pérez kertoo puhelimitse Perusta.
    ”Me olemme siirtolaisia ja siirtolaisten lapsia. Kasvoimme marginaaliyhteiskunnassa, jolla on omat sääntönsä ja oma kulttuurinsa. Musiikkimme kertoo siitä.”
    Perun chicha-kulttuuri on vaikutteiden sekamelska, jonka kehitys alkoi, kun maan pääkaupunki Lima alkoi täyttyä Andeilta saapuvista tulokkaista 1950-luvulla.
    Maaltamuuttajat jäivät kaupungissa virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Pian Perun köyhissä kaupunginosissa kukoisti rinnakkaisyhteiskunta, jolle oli tyypillistä vieraantuminen valtiosta ja korkeakulttuurista.
    Chicha-musiikin peruspilareita ovat Andien kansanmusiikki, kolumbialainen cumbia ja perusrock. Se on häpeämättömän rahvaanomaista ja muuntautumiskykyistä: teryleenipukuinen markkinabändi siirappisine rakkauslauluineen mahtuu vaikeuksitta samaan genreen katu-uskottavan ja poliittisen La Saritan kanssa.

La Saritan toinen Suomen-vierailu pyörii Maailma kylässä -festivaalin ympärillä. Keikkojen välissä yhtye ehtii yliopistolle keskustelemaan kulttuurifuusioista ja siirtolaisuudesta. Näissä asioissa eurooppalaiset voisivat ottaa oppia chicha-kulttuurista, Pérez pohtii.
    ”Työ muuttuu myös Euroopassa, ja epävirallinen sektori tulee kasvamaan”, hän sanoo.
    ”Jos jostain, niin siitä meillä perulaisilla on kokemusta.”
    Chicha-kulttuurin eriytyminen Perun virallisesta yhteiskunnasta on myös varoittava esimerkki siitä, miten rasistinen yhteiskunta marginalisoi osan jäsenistään ja menettää laajojen väestönosien luottamuksen. Sekään ei kenties ole aivan vieras ilmiö Euroopassa, Pérez vihjaa.
    ”Perun maaltamuuttajat tulivat kaupunkiin etsimään työtä, koulutusta ja terveydenhoitoa, mutta näkivät, että valtio käänsi heille selkänsä.”

Vasta viime vuosikymmenellä molemminpuolinen epäluottamus chichojen ja yläluokan välillä alkoi murtua. Silloin kansanmiehen mainetta tavoitelleet poliitikot valjastivat chicha-kulttuurin kampanjakäyttöön. Nuoret muusikot taas näkivät chichassa välineen tutkia omia juuriaan ja panna kampoihin englanninkieliselle populaarikulttuurille.
    ”Peru on monikulttuurinen, mutta myös rasistinen ja marginalisoiva maa. Chicha-musiikki on auttanut meitä tunnistamaan, että olemme saman yhteiskunnan jäseniä.”

Hanna Nikkanen

La Sarita Kaisaniemen Savannilavalla (26.5. klo 19, ilmainen), Maailma kylässä Clubilla Nosturissa (26.5. klo 22, 8e) ja Club Kaisaniemessä (30.5. klo 21, 6e).