25. toukokuuta 2007
Teksti:

Sodanjälkeiset sukupolvet ovat häkellyttävän nopeasti tuhonneet perinteitään. Tuhosimme suomalaisen perinneruoan ja saimme lihavuusepidemian. Tuhosimme auktoriteetin kasvatuksesta, saimme koulujen luokkiin valtataistelut ja ehkä vielä järjestyksenvalvojat. Tuhosimme perheen ja saimme olla ihan yksin.
    Monet kaipaavat perinteitä jäsentääkseen elämäänsä, mutta koska omat perinteet on heitetty ikkunasta, niitä on etsittävä muualta. Kuppaamme toisten kansojen perinteitä. Opimme, että vihreä tee laihduttaa ja että meditaatio poistaa stressiä.
    Nämä perinteet saattavatkin olla hyviä ja kauniita. Ne saattavat jopa soveltua meikäläiseen elämänmenoon: intialainen päähieronta virkistää skalpin skandiltakin. Pinnallisiksi nämä kulttuuriset lainat kuitenkin tapaavat jäädä.

Radikaalit ajavat kaikkien perinteiden poisjuurimista ja pöydän puhdistamista vanhasta. Nämä utopistit ovat järjestään korkeasti koulutettuja. Jaan heidät kahteen ryhmään, Humanisteihin ja Insinööreihin.
    Insinöörit hoitavat tietysti teknisen edistyksen ja siihen heitä ajaa lapsenomainen uteliaisuus ja naiivi into. He korvaavat ruoan funktionaalisilla eineksillä ja juoksemisen matolla joka juoksee. Humanistit näivettävät sosiaalisen elämämme perinteet. Vanhat perusluonteiset käyttäytymismallit on tuhottava ja rakennettava alusta.
    Koska sukupuoli on ensimmäinen määritelmä jonka ihmisestä teemme, se on myös tulilinjalla ensimmäisenä: radikaali maalaa haitalliseksi, tai mielellään kertakaikkiaan vääräksi, kaiken sellaisen, minkä ihminen luonnostaan liittää jompaankumpaan sukupuoleen.
    Haiskahtaa miehiseltä? Haukutaan naurettavaksi – tai vähätellään homoksi, kuten elokuvalle 300 kävi tänä keväänä. Naisellisena viihtyvä nainen taas saakoon kimppuunsa Naisasialiitto Unionin siskot, jotka kertovat tälle, missä naisen paikka on ja mitä tulee ajatella.
    Päälle siteerataan jotain kuusikymmenluvun hippiantropologia, joka löysi viidakosta heimon, jossa miehet pukeutuvat mekkoon. Tämä luonnollisesti todistaa, että on tyhmää pukeutua housuihin.

Koska nämä kaksi ryhmää ovat kolikon kaksi puolta, he hylkivät toisiaan. Insinööri tuhahtaa hölmölle Humanistille, joka vastustaa geenimanipuloitua soijaa ymmärtämättä genetiikasta alkeitakaan. Humanisti puolestaan tekee numeron siitä, kuinka hän ei edes tiedä mitä megapikseli tarkoittaa, ja näin ollen megapikselit ovat naurettavia.
    Omilla rintamillaan he kuitenkin sotivat yhteistä sotaa. Esimerkiksi lesboparien hedelmöityshoitokysymyksessä Insinööri hoiti tietotaidon ja Humanisti propagoi naisilla olevan oikeuden kahvattomaan spermaan. Vai voitteko todistaa ettei olisi? Ei kai mielipiteenne ole mennyt vanhaksi?
    Radikaalien etiikkana on tämä utopistinen imperatiivi: jos jokin on mahdollista tehdä, se on tehtävä. On vanhanaikaista esittää, ettei ihmiselle voisi tehdä mitä tahansa.

Joonas Konstig

Kirjoittaja on 29-vuotias kirjallisuuden opiskelija ja venäläisten painonnosto-oppaiden ystävä.