11. toukokuuta 2007
Teksti:

Lyydin kielessä sana lama tarkoittaa kaltevaa, vatjassa puolestaan viljan lakoamista.
    Meidän tuntemamme lama vaikuttaa myös ruokapöydän antimiin ja näkyy talouskäyrissä kaltevana vajoamisena.
    Muistan laman alkaneen, kun äiti ei antanut ostaa alakerran kaupasta omenamehua. Piti säästää. Omenamehu oli ylellisyyttä, joka ei kuulunut lama-aikaan. Tuolloin siirryttiin lähes täystyöllisyydestä 18 prosentin suurtyöttömyyteen. Naapuri irtisanottiin. Koulukaverin isän autokorjaamo kaatui.

Kun syvä ja pitkä matalasuhdanne yllättää talouden, puhutaan lamasta. Viime vuosituhannen viimeinen vuosikymmen alkoi neuvostokaupan romahtamisella, kymmenien tuhansien velkaantumisella ja pankkikriisillä. Ilmainen lainaraha muuttui vuosikymmenten velkahelvetiksi, pankkien auliit ja auttavaiset virkailijat tyhjillään oleviksi konttoreiksi. Uutistenlukija puhui kansalaisista me-muodossa kuvatessaan valtion ajautuneen pahaan taloustaantumaan.
    Viitisen vuotta aiemmin, juppien ja jättikännyköiden 1980-luvulla suomalainen runous eli omaa lamaansa, pyöri paikoillaan. Runoutta julkaistiin ja luettiin entistä vähemmän ja sen arvostus oli pohjalukemissaan.
    Sanotaan, että lyriikka on ensimmäinen yhteiskunnallisten ja kulttuuristen muutosten indikaattori. Se huomaa tulevat muutokset jo etukäteen.
    Kiivaan 1970-luvun jälkeen runoilijat olivat jo pysähtyneet talouden nousukauteen – tukehtuneet leipäkoneiden ja vesisänkyjen maailmaan. Jupit olivat tyhjentäneet kansan henkisen pääoman.
    Lama nähdään järjestään negatiivisena asiana. Kuitenkin 1990-luvun alku hiljensi kansaa, auttoi keskittymään. Runous virkosi kummallisesti, kun ihmiset etsivät lohtua kirjastoista.
    Rahallisten katastrofien edessä kansalainen alkoi etsiä henkisyyttään; jättiläiskännykät vaihtuivat keskusteluun, ulosottomiehen viemä televisio kirjojen lukemiseen. Ehkä joku saattoi kanittaa Nintendonsa shakkipelin monipuolisuuteen vedoten.

Uuden laman ennustetaan olevan jo ovella. Geofyysikko M. King Hubbardin teorian mukaan öljyn ehtyminen aiheuttaa maailmanlaajuisen, hartaan ja pitkään kestävän taloudellisen taantuman. Ranskan valtio ehdottaa ajankohdaksi vuotta 2013, amerikkalaiset geologian professorit jo paljon aikaisempaa aikaa. Odotan sitä innolla.
    Suomalainen tarvitsee shokin löytääkseen taulutelevision rinnalle jotain muuta. Nälän kalvaessa luuytimiä pääministeri Harri Holkeri neuvoi kansaa syömään silakkaa. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö taisi kehottaa liikuntamaksuista valittaneita kiipeämään puihin – rakentavia ehdotuksia tarvitaan.
    Muistutan kirjaston mahdollisuuksista, divareiden aarreaitoista. Oli vielä lama-aika, kun Jörn Donner nojautui nojatuoliinsa ja tiesi lukemisen kannattavan aina.

Ville Hytönen

Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.