11. toukokuuta 2007
Teksti:

Mustasukkaisuus on ruma tunne. Kaikkein nolointa on kuitenkin mustasukkaisuuden näyttäminen. Saksanpaimenkoiran lailla kumppaniaan vahtiva poika- tai tyttöystävä on ystäväpiirille oikea riesa.
    Kesän kynnyksellä voi huomata, että mustasukkaisuuteen taipuvaiselle kumppanille vaikeinta aikaa on kesäleskeys. Vaihto-opiskelijaksi, ulkomaiseen työharjoitteluun tai pitkille työmatkoille lähtevien kumppanien kannattaa silti piilottaa huolensa.
    Saattaa kieltämättä olla piinaavaa kuvitella läheistään tanssimassa pöydällä ruskettuneiden ruotsalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa Birminghamin Erasmus-juhlissa. Julkisesti kumppanin lojaaliuteen on kuitenkin luotettava huolettomalla itsevarmuudella.

Vaikka rakkaan poissaolo riipisi sielua, ajoittaiseen leskeyteen kannattaa suhtautua miellyttävänä omana aikana. Kun kissa on poissa, on kokaiini pöydällä, kuten etelähelsinkiläinen opiskelijatoverini empiirisen erotiikan laitoksen vappubooleilla sanaili.
    Tosiasiahan on, että moni kokee inhimillistä tarvetta näyttää oman rakkaan olevan poissa markkinoilta, vaikkei varsinaisesti kärsisikään mustasukkaisuudesta.
    Kuinka sitten merkitä omansa ilman, että vaikuttaa mustasukkaiselta ja ahdasmieliseltä? Teini-iän käteville fritsuille, luokkasormusten vaihdolle ja poikaystävän farkkuihin tai tyttöystävän bändipaitaan rennosti pukeutumiselle kun ei ole vuosien varrella kehitetty vaihtoehtoja.
    Kihloihin tai naimisiin meneminen ja toisen sormustaminen tällä tavoin on toki helppo ratkaisu, mutta liian itsestäänselvänä ja sovinnaisena tapana auttamatta poissa muodista.
    Tällä hetkellä tyylikkäintä on avioitua, mutta jättää sormukset hankkimatta.

Empiirisen erotiikan laitoksen lisääntymisen biologian kurssilla käytiin läpi eri eläinlajien tapoja merkitä reviirinsä. Esimerkiksi metsäkissa merkitsee reviirinsä hajumerkein, eli ulosteella, virtsalla ja hankaamalla rauhasiaan vaikkapa kantoihin tai puunrunkoihin. Ihmisen tapa merkitä reviirinsä on rakentunut kulttuurisesti ja on yleensä hienovaraisempi.
    Konservatiivit haikailevat vanhojen aikojen perään, jolloin reviirin merkintä oli vielä helppoa. Siinä missä laadukas partavesi oli ennen varma merkki tyttöystävästä, on 2000-luvun hyvältä tuoksuva moderni mies todennäköisesti ostanut eau de toilettensa aivan itse.
    Poikkeuksiakin toki on. Moni valistunut nainen voi yhä arvata esimerkiksi Marc Jacobs Menin tuoksusta, että mieheen on turha käyttää energiaansa.
    Lopulta naisten kannattaa muistaa, että omaansa ei kannata merkitä ainakaan suloisella hupikravatilla tai sydänkuvioisilla boksereilla. Vaikka ajatus omasta kullasta suloisissa lahjakalsareissa tuntuisikin ihanalta, toisella on horjumaton oikeus ihmisarvoon.

Kirjoittaja on aloittanut opinnot yliopiston empiirisen erotiikan laitoksella. Tällä palstalla julkaistaan otteita hänen oppimispäiväkirjastaan.