Maija Vilkkumaa
Syntyi Helsingissä 33 vuotta sitten.
Aloitti suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa 1992, työskenteli laitoksella tutkimusavustaja 1990ï ˜- luvun lopulla. Gradu kesken, sen lisäksi valmistumisesta uupuu ”muutama kymmenen opintoviikkoa”.
Julkaissut neljä levyä ja yhden kokoelmalevyn.
Ensi-asunnosta…
Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1992 ja pääsin yliopistoon lukemaan suomen kieltä. Syksyllä muutimme venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnot aloittaneen ystäväni Anna Tuluston kanssa Mechelininkatu 2:een. 140 neliön lukaali oli edesmenneen isoisäni asunto.
Omasta kodista saattoi lähteä baariin minä iltana tahansa, ja mahdollisuutta tuli hyödynnettyä. Pidimme myös niin järkyttävät tuparit, että yläkerran naapuri hermostui ja soitti kaikille sukulaisille.
Koska emme osanneet tehdä kunnolla ruokaa, söimme spagettia ja valmiskastikkeita. Katsoimme joka ilta Kauniit ja rohkeat – silloin kaikki tuntuivat seuraavat sitä. Asuimme Mechelininkadulla noin vuoden, sitten perikunta myi asunnon.
Porthanian ykkössalista…
Fuksina istuin Portsun jättimäisessä ykkössalissa yleisen kielitieteen peruskurssilla, myöhemmin tein siellä tiedekuntatenttejä.
Opintojen alkuvaiheessa itsessä oli vielä paljon lukiolaista suorittajaa. Välillä jätin menemättä tenttiin kun tuntui, etten ollut ehtinyt lukea siihen kunnolla. Ajattelin, että on hirveää, jos en saa tentistä vähintään 2½:lta.
Nyt, kun en ole edelleenkään valmistunut, tuntuu tyhmältä, että tenttejä jäi aikanaan tekemättä noin vähäpätöisestä syystä. Tuntuisi todella hyvältä, jos minulla olisi 20 opintoviikkoa nykyistä enemmän, vaikka sitten ykkösen suorituksina.
Domman kellarista…
Ennen tenttiä saatoin kuluttaa päivän tekemättä mitään ja raahautua sitten Domman C-saliin lukemaan. Yölukukeikoilla luin usein 45 minuuttia, nukuin kirjaa vasten noin vartin, luin taas kolme varttia, ja niin edelleen. Näin sai venytettyä tehokasta lukuaikaa monella tunnilla – ja lopulta mentyä sinne tenttiin.
Uudesta ylioppilastalosta…
Opintojeni alkupuolella ryhdyin äidinkielen ainejärjestön Siulan isännäksi. Tuohon aikaan en soittanut missään bändissä ja Siulan bileet tarjosivat hyvän mahdollisuuden purkaa esiintymishaluani. Perustimme ainejärjestöporukan kanssa bändin, jossa kaikki halukkaat saivat laulaa. Esiintymisrekvisiitaksi hain peruukkeja Kansallisteatterin korttelissa olevasta vuokraamosta.
Parhaimmillaan parisataa ihmistä vetäneitä bileitä järjestettiin Uuden ylioppilastalon Alina-salissa. Joskus, kun bileiden jälkeisenä päivänä oli kauhea väsymys ja kankkunen, saatoin nukkua päiväunia uuden viidennessä kerroksessa olleessa Siulan huoneessa.
Päärakennuksen hiljaisesta huoneesta…
Joku kertoi minulle jo fuksivuonna päärakennuksen vanhalla puolella olevasta huoneesta, jossa voi nukkua. Kyseessä oli hiljainen huone, jossa oli pari sohvaa sekä hyllyssä Raamattu ja Koraani.
En tajua miksi, mutta opiskelun alkuaikoina minuun iski usein päivällä aivan kuolettava väsymys – tuntui, että kuolen siihen paikkaan. Silloin menin hiljaiseen huoneeseen nukkumaan hetkeksi, vaikkei se ei oikeastaan ollutkaan tarkoitettu nukkumista varten.
Matti Rämö
Kuvitus Ville Hyttinen
