02. maaliskuuta 2007
Teksti:

”Jos on ajoissa liikkeellä, kielitaitoinen ja motivoitunut, on ulkomaisen kesätyöpaikan saamiseen hyvä mahdollisuus”, kertoo EURES-neuvoja Tuula Kinnunen Kluuvin työvoimatoimistosta.
    Pelkästään eurooppalaisen työnvälityspalvelun EURES-portaalin kautta arvioidaan ulkomaille lähtevän vuosittain viitisensataa suomalaista kesätyöntekijää. Norden-yhdistysten koordinoima Nordjobb- ohjelma välittää pohjoismaalaisille nuorille vuosittain satoja kesätyöpaikkoja.
    ”Kynnys lähteä ulkomaille on madaltunut. Tiedonsaanti on helpottunut ja työmarkkina- alue on kasvanut EU:n laajenemisen myötä”, sanoo Kinnunen.

Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden suunnittelija Leena Itkonen toteaa, että ulkomaille lähteminen on yleistynyt.
    Lähtijöiden kokonaismäärästä ei ole koottua tietoa, koska monet työntekijät hankkivat paikkansa itsenäisesti esimerkiksi kansainvälisten työnvälityssivustojen kautta.
    ”Mahdollisuuksia on enemmän. Opiskelutahti on kiristynyt, eikä opiskelijavaihtoon ole välttämättä aikaa lähteä. Kansainvälinen kokemus haetaan silloin kesällä.”
    Ulkomaille kesätöihin suuntaaville on tarjolla lähinnä asiakaspalvelutöitä.
    Kinnusen mukaan paikkoja löytyy eniten palvelusektorilta, esimerkiksi hotelleista, ravintoloista ja kahviloista.

”Kokemukset, kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen, kielten treenaaminen”, kansainvälistä politiikkaa ja espanjalaista filologiaa opiskellut Anni Vihriälä luettelee ulkomaille kesätöihin lähtemisensä syitä.
    ”Päädyin Ranskaan ja Isoon-Britanniaan siivoamaan ja tarjoilemaan. Molemmilla kerroilla päätös lähteä syntyi niin nopeasti, etten etukäteen paljoa ehtinyt suunnitella. Perillä sitten kiersin töiden perässä joka ikisen ravintolan, kahvilan ja hotellin.”
    Rahallisesti ulkomailla työskentely ei aina palkitse.
    ”Ensimmäisenä kesänä en ollut käytännössä palkkatöissä lainkaan, vaan summa maksettiin kulukorvauksina”, kertoo Ruotsissa kenttätöissä tutkimusapulaisen töitä tehnyt eläinekologian opiskelija Kalle Saramo.
    ”Palkka oli alhaisempi kuin mitä Suomessa vastaavasta hommasta maksettaisiin.” Vihriälä tienasi kahvilassa tarjoilemisesta ja hotellissa siivoamisesta paikalliseen elintasoon suhteutettuna samantasoista palkkaa kuin Suomessakin.

Tuula Kinnunen korostaa työnhaussa omien verkostojen tärkeyttä.
    ”Suora lähestyminen yleensä kannattaa. Henkilökohtaiset kontaktit, ystävyysseurat ja järjestöt kannattaa hyödyntää”, hän sanoo.
    ”Useimmissa toimipaikoissa on taustalla jokin suomalaiskontakti. Isoilla kansainvälisillä firmoilla on myös trainee-ohjelmia, joiden kautta töihin voi päästä.”
    Saramo järjesti itselleen töitä kyselemällä ja kuulostelemalla.
    ”Kaksi kuukautta siinä meni. Kysyin yhdeltä, joka neuvoi soittamaan toiselle, joka taas antoi lisää nimiä. Täytyy jaksaa nähdä vaivaa löytääkseen oikeat ihmiset”, hän sanoo.
    Ensimmäisen ulkomaan kesänsä Saramo vietti Gotlannissa tutkimassa lintujen pesimistä. Samasta tutkimusprojektista löytyi töitä myös seuraavana kesänä Öölannissa. Kesätöissä luotujen kontaktien kautta löytyi myös projekti Ruotsin Lapissa.
    ”Kontakteilla tässä pelataan.”
    Tutkimusavustajan töistä Saramolla oli kokemusta jo Suomesta.
    ”Ruotsissa työ oli samanlaista linnunpönttöjen tutkimista, lintujen mittaamista ja näytteidenottoa, mutta työajoissa oli eroa. Siellä oletuksena tuntui olevan, että töitä tehdään seitsemän päivää viikossa, kymmenen tuntia päivässä.”
    Työnkuva kannattaakin selvittää huolella etukäteen ja kysyä epäselvistä asioista.
    ”Tarkkana kannattaa olla, ettei tule palkatuksi paikallisia heikommilla ehdoilla.”
    Kielitaitoaan parantamaan lähtenyt, tutkimusapulaiseksi palkattu Saramo päätyi lopulta osa-aikaiseksi pomoksi.
    ”Olin vastuussa koko projektista puolet ajasta. Jouduin käytännössä antamaan yhdet potkutkin. Vastuun myötä tuli kuitenkin arvokasta työkokemusta.”

Myös Vihriälä kertoo törmänneensä ulkomailla venytettyihin työpäiviin.
    ”Ranskalaisten 35-tuntinen työviikko osoittautui urbaanilegendaksi ainakin etelän turistialueiden palveluammateissa.”
    Vaikka myös raivoavat esimiehet tulivat tutuiksi, ulkomaan ajasta jäi kuitenkin hyvä maku.
    ”Parhaat muistot ovat tapaamistani ihmisistä. Huonot muistot on aika itse asiassa jo kullannut lähinnä koomisiksi episodeiksi.”

Lotta Nelimarkka