30. maaliskuuta 2007
Teksti:

Matti Vanhanen toi sen mieleen.
    Tuleva ja ex-pääministeri puki keskustan neljän paikan vaalitappion ”ensimmäiseksi kerraksi 45 vuoteen, kun keskusta pystyi pääministeripuolueena säilyttämään suurimman puolueen aseman”.
    Lausunto sai Kyylän taas kerran muistamaan, että kun vaaleissa tulee turpiin, on kyseessä oikeasti voitto.
    Myös nuoren polven häviäjät osaavat selittelyn jalon taidon. Tässä pieni tyylien läpileikkaus.

Ensimmäistä tyylinäytettä analysoitaessa Kyylän mieleen palaa auttamatta lukion psykologian kirja, sivu 28 ja kappale otsikolla defenssimekanismit.
    Tyyli on nimeltään ”En minä, vaan puolue”. Sen vannoutuneisiin kannattajiin kuuluu muun muassa Vaalikyylän salarakas, demareiden Mirka Oksa.
    Sdp:n sivuilla Mirkaa klikkaamalla pääsee Mirka-Sanomiin, joiden etusivulla on nykypäivän journalistisia lainalaisuuksia noudattaen, paitsi ehdokkaan itsensä, myös anonyymin pyllyn kuva.
    1 890 äänen vaalitulosta analysoidaan seuraavasti: ”Puolueen tulokseen suhteutettuna Mirkan tulosta vois siis vilpittömästi pitää vaalivoittona, sillä vaalitulos tuplaantui neljän vuoden takaisesta, vaikka budjettia oli Sdp:n muihin ehdokkaihin nähden varsin vähäisesti.”
    Just niin. Eero, olisit vaan antanut omistasi vähäosaisemmille, niin olisivat puolueellakin asiat paljon paremmin.

Tyyli numero kaksi on urheilijamainen: ”Kaikkeni yritin ja sehän vasta arvokasta onkin”. Tunnusmerkkeihin kuuluvat tukiryhmän nöyrä kiittäminen ja yleinen ensi vaaleissa sitten -henki. Tarkoituksena on tietenkin näyttää siltä, kuin kaikki olisi ihan ok. Kas näin:
    ”Kiitos! Saamani äänimäärä on huimat 2 380, joka on tavattoman kova saldo ensikertalaiselle. Lämpimät kiitokset äänestäjille ja tukijoukoille! Ilman apujoukkoja näin loistava tulos ei olisi ollut mahdollinen. Nyt vain nokka kohti uusia vaaleja!” (Mari Niemi-Saari, sd.)

Ja viimeiseksi innovatiivinen ja varsin hellyttävä ”Mutta mikä oikeasti on elämässä tärkeää” -tyyli.
    Esimerkillisesti tätä taktiikkaa käyttää vihreiden sinänsä kunnioitettavan 3 934 äänen määrän kerännyt Mari Puoskari.
    ”Täytyy myöntää, että vaalien takia juoksutreeni on ollut vähän jäissä. Ihanaa kun nyt on vähän enemmän aikaa panostaa treenaamiseen. Seuraava totinen taisto on kesäkuussa juostava Tukholman maraton”, hän kirjoittaa nettisivuillaan.
    Go Mari! Vaalikyylä tukee terveellistä juoksuharrastusta, ja lahjoittaa tsemppaukseksi pullollisen Hartsporttia.
    Puoskarin näyte jää kuitenkin auttamatta toiseksi kokoomuksen Lotta Backlundin tyylipuhtaalle esitykselle.
    ”Juttelin erään äärettömän fiksun ja mukavan miehen kanssa, ja se muistutti mua siitä, että miehet voivat olla muutakin kuin potentiaalisia äänestäjiä, ja hymyillä voi muistakin syistä kuin vaikuttaakseen mukavalta, lähestyttävältä ja luotettavalta. Siis flirttailin”, koomikko bloggaa.
    Kyllä! Flirtti se naisen tiellä pitää, eikä mikään politiikka.
    Tämän viisauden edessä Kyylä nöyrtyy, kiittää tukijoitaan ja yrittää ensi vaaleissa uudestaan – ehkä.