16. maaliskuuta 2007
Teksti:

”Pikku Prinssi -kirja oli kerran mukanani seminaarimatkalla Brysselissä. Koska minulla ei ollut muita matkatavaroita, kuljetin kirjaa lentokoneessa ja kokouksissa kädessäni. Vaikka yritysmaailmassa korostuvat yleensä kovat arvot, todella moni pysähtyi kommentoimaan teosta. Kysyttiin, onko se ihan itseä varten. Onhan siinä vähän ristiriitaa, että yritysjohtaja lukee Pikku Prinssiä. Jotkut eurooppalaiset kollegat kuitenkin sanoivat, että pitäisikin lukea kirja uudestaan.
    On kuin suuri salaisuus, että hirveän moni on lukenut Pikku Prinssin ja löytänyt sieltä tärkeitä asioita. Tavallisesti se ei vain tule puheeksi.
    Ainakaan ennen kuin lähtee kirja kainalossa kaupungille.

Pikku Prinssi on kuulunut elämääni kolmena eri aikana. Kun olin lapsi, tätini luki sitä minulle. Parikymppisenä törmäsin kirjaan uudestaan. Viime marraskuussa sain Pikku Prinssin lahjaksi naisystävältäni, jolle se on myös ollut tärkeä. Kirjan kansi palautti heti muistot mieleen. Hetki oli yksi elämän parhaista.
    Eri ikävuosina olen löytänyt kirjasta eri asioita. Parikymppisenä mieleen jäi kuningashahmo. Ajattelin, että onpa hölmö hallitsija, kun määrää sellaista, mikä muutenkin tapahtuisi, kuten käskee aurinkoa nousemaan. Ruusun hahmoa en ymmärtänyt lapsena lainkaan. Vasta nyt käsitän, ettei ole elämää ilman ruusua.

Lempihahmoni on tietysti Pikku Prinssi. Hän on viisas vaeltelija, joka ymmärtää asiat niin kuin ne ovat. Nuorempana kirjan loppu tuntui surulliselta, mutta nyt miellän sen hirveän lohdulliseksi. Näin käy harvoin.”

Laura Andersson