16. maaliskuuta 2007
Teksti:

Iltapäivän aurinko raidoittaa Kaapelitehtaan lattiaa. Lämpö unettaa, tekee laiskaksi.

Felix Zengeristä, 20, taitaa tuntua samalta. Hän ei harmittele, että ensimmäisen oman biisin työstäminen Don Johnson Big Bandin treenikämpällä peruuntui tänä iltapäivänä. Huhkimisen sijaan voi löhötä tuolissa ja juoda lattea.
    Nyt on kuitenkin pakko häiritä nuoren miehen rauhaa utelemalla, mistä muusikon paraatilajissa, beatboksauksessa on oikein kyse.
    ”Beatbox-musiikin tekemiselle ei ole mitään lähtökohtia eikä sille rajoja. Siksi pitää edetä kokeilemalla, yrittämällä löytää ne siisteimmät jutut”, Zenger kertoo.
    Beatboksaaja tuottaa suullaan kaikki äänet: rumpubiitin, bassolinjan, melodian ja ääniefektit. Operaatiossa käytetään hyväksi koko suuta, huulia, kurkkua ja äänihuulia, sekä nenää ja rintakehää. Samanaikaisesti äänet saa soimaan tekemällä esimerkiksi bassolinjat nasaalisesti ja perkussiiviset äänet huulilla. Kättä voi käyttää kaikupohjana.
    Varsinaista akrobatiaa.
    Paljon muutakin, Zenger vakuuttaa.
    ”Monet ajattelevat beatboksausta taikatemppuesityksenä eivätkä musiikkina. Aluksi ärsytti, kun jengi tuli keikan jälkeen ihmettelemään, miten teen kaikki äänet. Nykyään ei haittaa olla välillä äänitaikurin roolissa, koska olen tajunnut, ettei musiikin tarvitse aina olla niin vakavaa”, Zenger sanoo.
    ”Tavoitteeni ei ole kuulostaa koneelta, vaan tehdä hyvää musiikkia. Haluan yhdistää beatboksausta erilaisiin musiikkityyleihin ja instrumentteihin. Jatkossa musiikkini ei tarvitse olla sillä tavalla aitoa, että kaikki äänet olisi tehty suulla.”
    Muusikkona Zenger on ehtinyt tehdä monenlaisia kokeiluja. Hän on vieraillut Don Johnson Big Bandin pitkäsoitolla sekä esiintynyt April Jazzissa Iiro Rantalan ja Rajaton- yhtyeen kanssa. Viime vuonna Zenger sai Funk Awardsin artistipalkinnon.
    Lienee paikallaan käydä tarkastamassa, miten moniala-artisti pärjää lavalla.

Helsinki Clubin torstai-ilta on rauhallinen. Kuin koko päivän jatkunut räntäsade olisi huuhdellut pois helsinkiläisten bilehalut.
    Neonvalojen alla notkuu vain kourallinen ihmisiä, vaikka lavalle nousee hiphoppiireissä nimekkäitä tekijöitä, kuten Giant Räbät Soundsystemin DJ:t, Kemmuru-ryhmässä vaikuttava joensuulainen Jodarok – ja lopuksi Felix Zenger.
    Zenger astelee lavalle vähäeleisesti, ilman meteliä tai uhoa. Lakonisuus sopii beatboksaukseen. Yhden miehen äänikone kun ei musiikillaan ota kantaa toisinaan yhteiskuntakriitikoiksi innostuvien räppäreiden lailla.
    Kun Zenger avaa suunsa, napakka rytmi iskee eloa klubikansaan. Mies soi rätisevää konekivääritulta, karheita narskahduksia ja korkealta kuplivaa kurlutusta. Korkeat äänet ovat yksi Zengerin tavaramerkeistä. Settiä maustavat myös huumoriäänet, lainanuotit ja jazz-vaikutteet.
    Zengerin versio Ben E. Kingin iki-ihanasta Stand by Me -biisistä on jo pienen piirin hitti.
    Se kuullaan tänäkin iltana.

Zenger aloitti keikkailun pari vuotta sitten Turussa kiertämällä koulun tapahtumia ja nuorisotalojen lavoja.
    Yksi ensimmäisistä soolokeikoista oli Turun keskustan Pikku Torre -baarissa helmikuussa 2005. Zengerin buukkasi esiintymään muuan DJ Sucks, joka tunnetaan myös Ritarikunta-räpyhtyeen Chydeniuksena – ja tunnettiin 1990-luvulla huumoriräppäri MC Nikke T:nä.
    Pian Zengerin uraa vauhdittivat kohtaamiset muiden kokeneempien muusikkojen kanssa.
    Erään tv-ohjelman nauhoituksissa Zenger heitti biittiä Palefacen räppäyksen taustalle. Kuulemastaan vakuuttunut Paleface levitti sanaa beatboksaajan osaamisesta.
    Kesällä 2005 Zenger bongattiin esiintymään Helsingin Juhlaviikkojen huvilateltan kymmenvuotissynttäreille. Suomen eturivin artistien rinnalle nostettu nuori mies esitti Massive Attackia yhdessä Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgrenin kanssa.
    Viime kesänä Zenger löysi itsensä kiertueelta DJBB:n kanssa. Ennen yhteisiä festivaalikeikkoja hän ei ollut käynyt festareilla edes kuuntelijana.
    Keikkamatkoilla nuoren miehen energia alkoi yleensä purkautua jo bussissa.
    ”Meno oli aika hulvatonta. Felix treenasi jatkuvasti ja päästeli kummallisia ääniä sen sijaan, että olisi puhunut muiden ihmisten kanssa”, Tommy Lindgren kuvailee.
    Ennen iltakeikkaa Zenger saattoi pelata päivän footbagia. Lindgrenin mukaan alkuun arasta esiintyjästä tuli nopeasti sulava showmies.
    Ehkä Zengerin piti ensin löytää musiikin villimpi puoli sitä aiemmin ympäröineen vakavuuden alta.

Felix Zenger syntyi musiikkiperheeseen. Hänen isänsä on Turun seudun musiikkiopiston rehtori ja äiti englannin opettaja. Perheen kolme lasta ovat pienestä pitäen kasvaneet kiinni pianoon, saksofoniin ja viuluun, Felix niistä ensimmäiseen.
    Hän vietti lapsuusvuotensa Espoon Kilossa, kävi pianotunneilla ja kuorossa ja kokeili urheilulajeja jääkiekosta vesipalloon. Musiikin ohella vanhemmat halusivat lastensa omaksuvan ruotsin kielen. Siispä Felix aloitti ala-asteen Revontulen koulun kielikylpylinjalla.
    Pojan ollessa 10-vuotias perhe muutti Turun Vasaramäkeen. Koulu ja kaveripiiri vaihtuivat, mutta suurin elämänmuutos oli vasta edessä. Se alkoi footbag-buumin rantautuessa Turkuun.
    ”Ihastuin siihen enemmän kuin kaverini ja aloin treenata yksin. En pystynyt ajattelemaan muuta. Kokeisiin lukemisesta ei tullut mitään, jos samassa huoneessa oli footbag”, Zenger kertoo.
    Kun poika pari vuotta myöhemmin innostui beatboksauksesta, vanhemmat olivat juuri ehtineet ymmärtää footbag-viehätyksen.
    ”Äiti sanoi, että etkö voisi keskittyä footbagiin, kun olet siinä hyvä”, Zenger muistaa.
    Hän ei lämmennyt ehdotukselle. 16-vuotias alkoi treenata tiiviisti beatboksausta. Yhden uuden äänen harjoitteluun kului päiviä, ja öitä.
    ”Yhtenä yönä isä oli herännyt siihen, että olin toistanut jotain omituista ääntä unissani”, Zenger kertoo.
    ”Tämä on addiktoiva soitin.”
    Miten Zenger oikeastaan keksi sen?
    ”Sitä olen ihmetellyt itsekin. Jossain vaiheessa aloin tehdä erilaisia ääniä ja sitten tajusin alkaa yhdistellä niitä.”
    Tarkemman miettimisen jälkeen Zenger kertoo kuunnelleensa nuorena paljon Don`t Worry, Be Happy -hitistä tunnettua Bobby McFerrinia, ”täydellistä muusikkoa”. Myöhemmin hän on huomannut käyttäneensä beatboksauksessaan samanlaisia ääniä kuin McFerrin.

Beatboksausta kutsutaan hiphopin viidenneksi elementiksi – neljä muuta ovat DJ:t, MC:t, breakdance ja graffi ti. Beatboksaus syntyi, kun bronxilaiset MC:t keksivät rumpukoneiden puutteessa alkaa tehdä rumpubiittiä suullaan.
    Inhimilliset äänikoneet ovat vakiinnuttaneet asemansa hiphop-kulttuurissa, mutta Suomessa beatboksaus on vielä harvinainen laji.
    Vähän ujon tuntuisen Zengerin ego ei näytä uran myötä kasvaneen, mutta kaverit ovat muistaneet leukailla huulten leviämisestä.
    ”Itse en ole sellaista huomannut. Beatboksauksessa tulee kyllä käytettyä suun osia, joita ei normaalisti puhuessa käytä, ja huuliin kohdistuu paljon painetta. Ennen keikkaa juon usein teetä, jossa on hunajaa ja sitruunaa, koska se rentouttaa äänihuulia.”
    Zengerin keikkaresepti on ymmärrettävä. Silti siitä tulee mieleen enemmän sunnuntaikonsertti seuraintalolla kuin heittäytyminen kiihkeään hiphop-settiin. Ihan kuin Zenger olisi muutenkin hiphop-piireissä kylässä vailla intoa asettua taloksi.
    Eikä nuori beatboksaaja haluakaan lähteä täysillä mukaan hiphop-kulttuuriin, vaikka hiphop-beatbox-guru Kenny Muhammadia ihaileekin.
    ”Hiphopissa on puolia, joista en pidä. Esimerkiksi battleissa, joissa riimitellään kilpaa, ei ole kyse musiikista vaan toisten dissaamisesta. On typerää seurata jotain hiphop-etikettiä vain sen takia, että se on hiphopia. Itse asiassa aloin kuunnella sitä vasta sen jälkeen, kun olin alkanut beatboksata”, Zenger sanoo.
    Eniten hänen levylautasellaan on pyörinyt jazz-vaikutteisen hiphopin kärkinimi The Roots. Nyt Zengerin mp3-soittimessa soi kuitenkin basisti Jaco Pastoriuksen funkkia ja Chick Corean pianomusiikkia.

Jos yläasteikäiseltä Zengeriltä olisi kysytty, pianon soitto olisi saanut jäädä.
    Nyt hän on iloinen siitä, että jatkoi soittamista vanhempiensa toiveesta.
    Zenger aloitti klassisesta pianomusiikista. Turun musiikkiopistossa se sai tehdä tietä rytmimusiikille ja jazzille.
    Vuosi sitten, kesken erään musiikinteoriatunnin, Zengerin kännykkään tuli viesti. Jazz-pianisti Iiro Rantala ehdotti yhteistä treenihetkeä.
    ”Ajattelin, että onpa tutun kuuloinen nimi, mutta en osannut yhdistää sitä Trio Töykeisiin.”
    Parin jammailusession jälkeen Zengerin kalenteriin oli jo buukattu yhteinen keikka.
    Viime syksyllä piano toi beatboksaajan takaisin etelään. Zenger muutti Helsinkiin kolmen hengen soluun ja aloitti piano-opinnot Pop & Jazz Konservatoriossa.
    Kahden muusikonuran lomasta löytyy edelleen tilaa myös vanhalle lempilapselle, footbagille. Hyvä rytmintaju on auttanut myös urheiluharrastuksessa. Viime kesänä Zenger voitti Frankfurtissa kaksi footbagin freestylen alalajien maailmanmestaruutta.
    Yhden miehen show`n kohokohtia ovat isot temput ja liikkuvat spinnit.
    Frankfurtissa Zengeriä odotti itse asiassa tuplahaaste. Hän kisasi footbagin hallitsevan maailmanmestarin TÅ¡ekin Vasek Kloudan kanssa paitsi ryynisäkillä temppuilussa myös beatboksauksessa.
    Klouda vei footbag-kisan, Zenger beatboksauksen.
    Zenger muistuttaa kilvoittelun vakavuusasteesta.
    ”Footbag on hengailua, kisat menevät siinä sivussa. On hyvä, että laji on pysynyt aitona eikä ole mennyt niin hirveän kaupalliseksi kuin skeittaus.”

Zenger puhuu beatboksauksesta vuolaasti, jopa teoreettisesti, mutta ei osaa analysoida vaikutteitaan.
    ”En ole koskaan oppinut kuuntelemaan biisien sanoja, vaan keskityn siihen, miltä musiikki kuulostaa korvaan ja mitä tunteita se herättää.”
    Omasta musiikistaan hän ei halua ottaa liikaa paineita.
    ”Jos on pakko tehdä jotain, se ei maistu hyvältä. En halua pakottaa itseäni mihinkään, vaan tehdä omaan tahtiin.”
    Ottaa iisisti, elää hetkessä?
    ”En edes haluaisi elää elämää, jossa olisi joka päivä sama rutiini”, Zenger keksii mietittyään vastausta tovin.
    Sitten hän pahoittelee ilmaisunsa tylsyyttä. On niin paljon helpompi esiintyä lavalla kuin puhua omista tekemisistä.
    ”Kun piti pitää luokassa esitelmä, olin aina ihan tulipunainen ja hiessä. Puhuessa äänikin alkaa täristä. Mun on parempi käyttää suutani beatboksaukseen kuin puhumiseen.”

Milka Sauvala
Kuva Niklas Kullström