Yksityisoikeudellisia sopimuksia, tyypillisesti kuluttajan ja elinkeinoelämän suhteita koskeva lakisääteinen viivästyskorko muutettiin 1990-luvun alkupuolella kelluvaksi. Muutoksen jälkeen aiemmin kiinteä 16 prosentin viivästyskorko on määräytynyt puolen vuoden välein ja mukaillut korkotason yleisiä muutoksia. Vuosina 1995- 2007 viitekorko on vaihdellut 9,5 prosentin ja 13 prosentin välillä ja on parhaillaan 11 prosenttia. Opiskelijat joutuvat kuitenkin maksamaan takaisin perityistä opintotuista 15 prosentin korotuksen. Miksi, opetusministeriön opintotukiasian neuvottelukunnassa istuva ylitarkastaja Virpi Hiltunen?
Kyseessä ei ole korko, vaan korotus takaisin perittävään summaan. Opintotukia peritään takaisin noin kahden vuoden viiveellä, kun on ensin saatu verotuksesta tieto opiskelijan tuloista. Näin ollen takaisin peritylle summalle tulisi vuotuista korkoa 7,5 prosenttia.
Perinnässä oleva viive tekee asiasta hieman erinäköisen. Korotuksella valtio yrittää ohjata opiskelijoita palauttamaan liiat tuet määräajassa.
Korotuksen on siis haluttu toimivan nimenomaan sanktiona?
Ilman sitä omien tulojen seuraamisella ja tukien palauttamisella ei olisi niin suurta painoarvoa. Ja jos perittyä korotusta verrataan vakuudettomiin pankkilainoihin, niin kyllä niissä on tuota korkeampia vuotuisia korkoja. Sillä tavalla on katsottu, ettei 15 prosentin korotus olisi kohtuuttoman suuri.
Ilman korotusta myös opintolainajärjestelmältä menisi pohja ja se halutaan pitää ensisijaisena opiskelijoiden lainan muotona. Korotuksella rahastaminen ei ole sen ensisijainen tavoite. Tarkoitus on saada opiskelijat käyttämään järjestelmää tarkoitetulla tavalla.
Opintukea takaisin perittäessä on myös mahdollisuus sopia maksujärjestelyistä Kansaneläkelaitoksen kanssa.
Perittyyn korotukseen ei siinä vaiheessa kuitenkaan voi vaikuttaa.
Ei voikaan, korotukseen ei ole olemassa mitään kohtuullistamista. Silti siitä ei ole syytä puhua korkona, koska tässä korotuksessa on kyse hieman eri asiasta.
Matti Rämö
