Älä nuku, opiskelijaliike
| 30. maaliskuuta 2007 | Pääkirjoitus | kommentit (1) |
Tämän lehden sivulla 11 uuden eduskunnan nuorimmat kertovat, mitä he haluaisivat saada pestinsä kestäessä aikaan. Miltei jokaisen edustajan kommenteissa toistuvat kaksi tavoitetta: opintorahan korotus ja maksuttoman koulutuksen turvaaminen – samat asiat, joiden puolesta opiskelijaliike äänekkäästi kampanjoi.
Nuoren sukupolven taisto ennen muuta opintorahakysymyksessä on ollut raivokasta, ja se näyttäisi myös tuottavan tuloksia. Kaikki puolueet lupailivat ennen vaaleja opintorahaan tasokorotusta, vaalimenestyjä kokoomus ja suurin puolue keskusta näiden joukossa. Nyt suuri kysymys onkin, toteuttaako tuleva hallitus lupauksen heti, vai pitääkö asiasta möykätä vielä muutama vuosi.
Lukukausimaksujen kohdalla tilanne on epäselvempi. Nuorten ja opiskelijoiden vaalikoneen tietojen mukaan 73 valitusta 200 kansanedustajasta kannattaa lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Myös ennustetun porvarihallituksen keskusta ja kokoomus ovat vilautelleet maksuja. Kokoomuksen tutkimus- ja tiedepoliittisessa raportissa mainitaan mahdollisina jopa suomalaisille opiskelijoille tarkoitetut valtion kustantamat opintosetelit.
Kysymys on kiintoisin lukukausimaksuja vastustaneiden vihreiden kohdalla. Puolue tavoittelee hallituspaikkaa, eikä ole asettanut neuvotteluille kynnyskysymyksiä. Hallituksen vähemmistössä vihreät saattaisivat joutua taipumaan isompiensa edessä.
Opintoraha ja lukukausimaksut puhuttavat, koska niistä tehtävät päätökset tuntuisivat heti opiskelijan arjessa. Molemmat ovat kuitenkin vain pieni osa niistä yliopistoelämään vahvasti vaikuttavista kysymyksistä, joista tuleva hallitus päättää.
Siksi sekä nuorten kansanedustajien että opiskelijaliikkeen tulisi ottaa entistä hanakammin aloite myös laajemmissa koulutuspoliittisissa kysymyksissä, ennen muuta käynnissä olevan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen hankkeen valmistelussa. Sen kautta asetetaan vuoteen 2012 mennessä puitteet muun muassa sille, kuinka tutkimuksen tasoa, opetusta ja ohjausta yliopistoissa parannetaan ja sille miten koulutus ja työvoiman tarve saadaan kohtaamaan.
Näitä päätöksiä tehtäessä opiskelijaliikkeellä ei ole varaa vain reagoida tehtyihin aloitteisiin ja huudella sivistysyliopistosta tyhjänä iskusanana. Nuorten tulisi tehdä konkreettisia omia ehdotuksia siitä, kuinka korkeakoulujärjestelmä palvelisi valtiontalouden lisäksi entistä paremmin tiedonjanoista opiskelijaa, tutkijaa ja tiedettä itsessään.
Yksi keskustelun arvoinen aihe esitellään tämän lehden sivuilla 13–16. Tohtorituotannon jatkuvan kasvun vuoksi tutkinto on osalla aloista menettänyt suuren osan arvostaan, eikä nykypäivänä takaa sen kummempia töitä kuin maisterinpaperi, saati tutkijan virkaa yliopistolla.
Eräs – joskaan ei yksinään riittävä – keino helpottaa tutkijoiden tilannetta, olisi yliopistojen perusrahoituksen tuntuva nostaminen. Sen avulla yliopiston olisi mahdollista palkata enemmän vakituisia tutkijoita ja tätä kautta taata myös opiskelijoille laadukkaampaa ohjausta. Tähän on tulevalla hallituksella ja ennen muuta kovaan ääneen koulutuksen ja tutkimuksen puolesta puhuneella kokoomuksella hallitukseen päästessään oiva mahdollisuus.
Opiskelijavaikuttajilla sen sijaan on jopa velvollisuus pitää yllä kiivasta keskustelua sekä rahoituksesta että muista rakenteellisen kehittämisen hankkeeseen läheisesti liittyvistä aiheista.
Elina Kervinen
Opintosetelijärjestelmä on huolestuttava, koska nähdäkseni siinä on hyvin ikävä tausta-ajatus.
Koska eduskunta on jo nyt tehnyt opintojen aikarajauksen, ei opintoseteleillä ole sinänsä mitään uutta funktiota tähän suuntaan, se tuntuu äkkiseltään järjettömältä byrokratian kasvulta kun rahaa joudutaan lappamaan korista toiseen, ensin KELA:n (?) tekemillä opintosetelipäätöksillä opiskelijalle “opintoseteleiksi”, sittemmin tilittämällä ne lukukausimaksuiksi. Lisäksi on huomattava, että EU tuskin hyväksyisi sitä, että nämä opintosetelit olisivat tarjolla lukukausimaksun peitteeksi vain suomalaisille eikä samalla muillekin EU-kansalaisille.
En voi tulla mihinkään muuhun tulokseen kuin että opintosetelijärjestelmä lukukausimaksuineen on tarkoitettu ensisijaisesti murtamaan maksuttoman opiskelun periaate, minkä jälkeen opintoseteleiden määrä ja arvo ovat jokavuotisia budjettikysymyksiä ja leikkauskohteita. Uskon, että opintosetelijärjestelmän käyttöönottoa seuraisi muutaman vuoden viipeellä seuraavanlaisia “uudistuksia”:
- opintosetelin arvo kattaisi vain osan lukukausimaksusta ja lopusta kirjattaisiin valtion takaama (?) laina. Tämä lainasta vapaa osuus pienentyisi hitaasti mutta varmasti vuosi vuodelta.
- opintosetelijärjestelmän tulorajat opiskelijan työansioiden mukaan.
- opintosetelijärjestelmään tulorajat vanhempien tulojen mukaan vaikka useimmat opiskelijat ovat pitkälti aikuisiässä.
Ja jos tulee lama niin on varma asia, että koko opintosetelijärjestelmä lentää roskikseen ja jäljelle jäävät vain kalliit lukukausimaksut, joiden rahoittaminen on opiskelijan itsensä ja hänen toivottavasti rikkaiden vanhempiensa vastuulla.
Opintosetelijärjestelmän vastustaminen on paljon tärkeämpää kuin 15% opintorahan korotus, jos annettaisiin valita joko lukukausimaksu+opintosetelijärjestelmän käyttöönottamattomuudesta tai opintotuen tasokorotuksesta.