30. maaliskuuta 2007
Teksti:

Internetin keskustelupalstoilla on spekuloitu Hartwallin ja Mirror of Madnessin suhdetta. Keskustelun kimmokkeena on neljän ala-astetta päättelevän korsolaispojan viimesyksyinen hitti Appelsiinijaffaa.
Viikoksi singlelistalle noussut biisi on tuttu myös viime kesän Ruisrockin yleisölle. Aurinkoisena heinäkuun päivänä kitaristi ja örinävokalisti Atte Järveläinen, 12, huudatti yleisöä:
”Onko teillä kuuma?”
”Onko teillä jano?”
”Janoa lievittämässä on Appelsiinijaffaa.” Lupausta seurasi aikuiset mitat täyttävää räminää.

Kyse ei ole virvoitusjuomajätin sponsoroinnista, vakuuttaa Mirror of Madnessin rumpali Arttu Turunen, 13.
”Mietin sanoja uuteen biisiin ja pöydällä vain sattui olemaan jaffapullo”, Turunen kertoo.
On keväinen maaliskuun päivä ja Mirror of Madness istuu korsolaisessa treenikämpässä. Kitaristi Järveläisen kodin yhteyteen pystytetyssä hevipyhätössä on hädin tuskin tilaa soittimille.
Järveläisen, Turusen, basisti-taustalaulaja Saku Väänäsen, 12, ja kitaristi clean-laulaja Henrik Zittingin, 12, Mirror of Madness ei ole iällä pilattu. Nuorten hevimiesten into musiikin tekemiseen on silti elänyt vahvana jo vuosia.
Ensimmäisellä luokalla Zitting ja Väänänen marssivat kysymään koulunsa bänditoiminnasta vastaavalta opettajalta Jari Rönköltä, mistä saa varata bändivuoroja.
”Huomasimme, kun muut soittivat musiikkiluokassa, ja halusimme päästä itsekin kokeilemaan”, muistelee Zitting.
Mirror of Madness perustettiin neljännellä luokalla, Artun ja Aten tultua mukaan. Kellään pojista ei ollut kokemusta soittamisesta, mutta hevidiggailu yhdisti porukkaa.

Ennen Korson visiittiä tavoitettu Rönkkö muistaa hyvin Mirror of Madnessin alkuvaiheet.
Opettaja tarjosi bändille apuaan huomattuaan kuinka tosissaan pojat olivat.
Uushumppaa soittavalle Antero Raimo & Ovet -yhtyeelle kappaleita säveltänyt Rönkkö ei tosin ymmärtänyt hevistä mitään, mutta se ei yhteistyötä haitannut.
”Pojat ovat alusta asti halunneet soittaa omia biisejään. Meille muodostui peruskuvio: otimme poikien tekemän biisin, pilkoimme sen osiin ja aloimme työstää sitä yhdessä eteenpäin”, Rönkkö muistaa.

Suuri mahdollisuus koitti vuonna 2005, kun Mirror of Madness poimittiin paikallisten koulujen järjestämästä Ankanpoikarock- tapahtumasta varsinaiseen Ankkarockiin.
Keikka osui korsolaisfestivaalin alkuun ja katsomossa oli vielä väljää.
”Olimme jo pakkaamassa kamoja, kun meille tultiin kertomaan, että pääsemme vetämään toisenkin keikan”, Järveläinen muistelee innoissaan.
Toinen setti esitettiin Zen Cafén lämppärinä, ja yleisössä oli jo eloa.
Kitaroitansa lyhyemmät soittajat herättivät tykityksellään myös varttuneempien bändien huomion. Lavan takana vuoroaan odotelleet hevimiehet hakivat myös kavereitaan katsomaan Mirror of Madnessin showta.
”Sen ikäiseksi se meni hyvin! Ei me osattu soittaa, mutta me vedettiin hyvä show”, Turunen tiivistää.
Backstagelta jäi parhaiten mieleen ruoka. Pojat kiistelevät pitkään siitä, minkälaista perunaa heille tarjottiin. Lopulta arvoitus ratkeaa.
”Ne oli tavallisia perunoita. Muistan, että kuorin siellä perunoita elämäni ensimmäisen kerran”, Järveläinen sanoo.

Appelsiinijaffaa julkaistiin syyskuussa 2006 bändin esiinnyttyä Hartwall-areenan Elämä lapselle -konsertissa.
”Se nousi singlelistan kahdeksanneksi. Ja tuli sitten suoraan alas”, Turunen toteaa tyynesti.
Julkkarijuhlat järjestettiin Aten kotona. Myös levy-yhtiö Warnerin edustajia tuli juomaan limpparia poikien kanssa.
Poikia on auttanut myös Ankkarockin taustalla vaikuttava Tapio Nousiainen, joka otti jo varhaisessa vaiheessa Mirror of Madnessin siipiensä suojaan.
”Tapio on keikkamyyjä, kuski ja yleishörhö. Se tekee kaikkea, mitä bändi tarvitsee”, Väänänen kertoo.
Nyt bändillä on kasassa jo kahdeksan biisiä ja yksi coveri, Klamydian Pilke silmäkulmassa. Levytyssopimuksesta on käyty alustavia neuvotteluja.
Rönkkö on jättäytynyt sivummalle, ja pojat alkavat seistä omillaan. Appelsiinijaffaa -singlen kakkosraita, Nainen, on jo tehty kokonaan itse.
Siinä lauletaan: ”hän kävellessään lantiota heiluttaa” ja ”se on nainen, yeah!” ”Biisit tehdään yhteisvoimin, kaikilla on ideoita”, Turunen kertoo.
Valmiina ovat esimerkiksi kappaleet Taistelu sohvasta ja Revontulet, joista jälkimmäisen on sanoittanut Zitting.
”Se on sellainen herkkä biisi”, hän sanoo hiljaa.

Ankkarockin jälkeisenä kesänä bändi poimittiin Ruisrockiin Apulannan lämppäriksi. Ruissalosta on jäänyt mieleen mahtava yleisö, joka innostui bändistä jo soundcheckin aikana.
”Silloin alkoi kyllä jännittää. Hetken ei tehnyt enää mieli takaisin lavalle”, Järveläinen tunnustaa.
Toinen virstanpylväs saavutettiin viime syksyllä, kun Mirror of Madness soitti Tavastialla Hanoi Rocksin lämppärinä.
”Ai niin me ollaan soitettu Tavastiallakin!” Väänänen muistaa keikasta erikseen kysyttäessä.
Legendaarinen rockluola ei tehnyt nelikkoon kovin suurta vaikutusta.
”Kaikki vaan oli niin pientä! Soittamisessa oli kyllä fiilistä”, kuvailee Väänänen.
Zitting muistaa ylpeänä myös hetken, jolloin pojat kirjoittivat nimensä rocklegendojen nimikirjoituksista kirjavalle takahuoneen seinälle.
Keikan lomassa Mirror of Madnesille tarjoutui myös mahdollisuus hengata Andy McCoyn ja kumppanien kanssa.
Järveläinen kertoo Hanoi Rocksin ulkomaalaisen basistin yrittäneen jutella enemmänkin. Keskustelu kuitenkin tyssäsi, kun pojat eivät ymmärtäneet varttuneemman kollegan avausta: ”how was the gig?”

Nuorena vauhtiin päässeen korsolaisbändin tähtäin on luonnollisesti korkealla.
”Oma tavoite on aina ollut olla maailman paras soittaja”, Järveläinen kertoo.
Bändin tavoitteeksi ilmoitetaan hyvän musiikin säveltäminen. Tyylillisiä esikuviaan pojat eivät osaa nimetä; bändi haluaa keskittyä tekemään omaa juttuaan.
Turunen haluaisi tehdä jatkossa ”jotakin mahtipontista ja progressiivista”.
Järveläinen tiivistää asian näin: ”Haluamme tehdä jotain, mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt.”
”Kun ei vaan lahjat vielä riitä”, huokaa Turunen.
”No parin vuoden päästä riittää.”

Laura Andersson
Kuva Mikael Pettersson