16. helmikuuta 2007
Teksti:

Petri Kokko istuu puku päällä pienessä neuvotteluhuoneessa ja pitää palopuhetta.
    ”Elämä ilman unelmia on täysin sietämätöntä. Ja jos haluaa saavuttaa jotakin, pitää tehdä päätös ja sitoutua siihen eikä vaan seilata. On turha selitellä olevansa liian nuori tai vanha tai tyhmä tai fiksu tekemään jotakin. Ei me eletä missään olosuhteissa”, Kokko puuskahtaa.
    ”Ymmärrätkö, mitä mä tarkoitan?”
    Tavallaan.
    Ympäripyöreän puhetulvan pointti on, että kova työnteko kannattaa. Se ei ole yllättävä elämänviisaus tullakseen Kokon suusta. Hän on aina tehnyt paljon työtä, ensin jäätanssijana ja sitten liike-elämässä. Viime lokakuussa Kokko nimitettiin Googlen Suomen-maajohtajaksi vain runsaat viisi vuotta sen jälkeen, kun hän ja hänen silloinen parinsa, nykyinen vaimonsa Susanna Rahkamo jättivät jäätanssin.
    Haastattelua edeltävänä päivänä Google kertoi tulostietojaan vuodelta 2006. Se takoi 8,1 miljardin euron liikevaihdolla 2,4 miljardin euron tuloksen. Osa hyvästä tuloksesta johtui yrityskaupoista: lokakuun alussa Google osti YouTube-videopalvelun huikealla 1,65 miljardilla eurolla. Vuodessa Google on myös lähes tuplannut työntekijöidensä määrän.
    Yksi uusista työntekijöistä on siis Petri Kokko, 40-vuotias entinen jäätanssija, joka on kilpaillut kaksissa olympialaisissa, voittanut EM-kultaa ja MM-hopeaa ja jolla ei ollut aiempaa työkokemusta teknologia-alalta.
    Kokon uranvaihto tuntuu olleen nopea ja kivuton – toisin kuin monella muulla entisellä huippu-urheilijalla, jolla siviilielämään sopeutuminen on ollut päihdeongelmien sävyttämää.
    Kokko myöntää pelänneensä itsekin rappiota. Siksi hän päätti valmistella urheilu-uran jälkeisen elämänsä mahdollisimman aukottomasti.

Elokuu 2000 oli lämmin ja kaunis vuoristoisessa Wyomingin osavaltiossa, Yhdysvaltojen keskilännessä.
    Jackson Holen pikkukaupungissa jäätanssijat Susanna Rahkamo ja Petri Kokko viettivät viimeistä kesäänsä ammattilaisina. He treenasivat jäähallissa syksyn kiertuetta varten ja kävivät välillä Yellowstonen kansallispuistossa patikoimassa ja melomassa.
    Kokon ajatukset olivat kuitenkin jo tulevassa.
    ”Periaatteessa olisimme hyvin voineet jatkaa ammattilaisina vielä muutaman vuoden ajan. Mutta tuntui siltä, että jos haluamme tehdä elämässä vielä jotakin muuta, sen aika on nyt.”
    Ammattilaisina pari oli kiertänyt Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Japania. Kokko laskeskelee parin miljoonan ihmisen nähneen heidän show`nsa.
    ”Opiskelu oli aina ollut vakuutus sen varalta, että urheilussa sattuisi jotakin. Siihen oli aika turvautua viimeistään urheilu-uran päätyttyä”, Kokko sanoo.
    Hän oli ollut kirjoilla Svenska handelshögskolanissa Helsingissä kuusi vuotta, mutta opintosuoritukset olivat jääneet kielikursseihin. Jackson Holessa Kokko päätti alkaa lunastaa vakuutustaan. Vaikka tutkintoon tarvittavia opintoja ei ollut vielä kasassa nimeksikään, luistelija huhki kesän aikana yli puolet vuorovaikutteisen television ansaintamalleja käsittelevästä gradustaan.
    ”Pelkäsin urheilu-uran loppumista niin paljon, että päätin vetää lökäpöksyt jalkaan ja kävellä Hankenille heti lopettamista seuraavana päivänä”, Kokko kertoo.
    Niin hän Suomeen palattuaan tekikin.
    Hankenilla Kokko kiskoi loput tutkinnosta puuttuvat 110 opintoviikkoa 14 kuukaudessa ja valmistui ekonomiksi vuonna 2001.
    ”Periaate oli, etten ala miettiä, onko tässä mitään järkeä tai kuinka kivaa tämä on. Teen vaan opinnot loppuun.”

Petri Kokko varttui kaksikielisessä kodissa Vantaalla, Hiekkaharjussa ja Kuusikossa. Äiti työskenteli pankissa, ja isällä oli oma yritys, joka edusti eurooppalaisia hinaus- ja autonkuljetusfirmoja Suomessa.
    ”Isä on jo ohittanut eläkeiän mutta pitää niin paljon työnteosta, että jatkaa yhä”, Kokko sanoo.
    Toinen hänen esikuvistaan on edesmennyt ukki, Kokon mukaan energinen ja optimistinen mies. ”Hänen perujaan on varmaan positiivinen maailmankatsomukseni.”
    Luistimet Kokko veti ensi kerran jalkaan 7-vuotiaana. Ne olivat hokkarit.
    Tikkurilaan rakennettiin jäähalli, ja pihan muiden poikien tavoin Kokko halusi päästä lätkimään kiekkoa kaukalossa. Hän liittyi Tikkurilan Jääveikkoihin ja pelasi jääkiekkoa koko peruskouluajan.
    ”14-vuotiaana menin taitoluistelutreeneihin parantaakseni luistelutaitoa jääkiekkoa varten ja sille tielle jäin. Huomasin, että on mukavampaa luistella nuorten naisten kanssa kuin hikisten ukkojen”, Kokko sanoo ja hohottaa päälle.
    Huomaa, että hän on kertonut saman jutun aiemminkin.
    Haastattelurutiini ei toki ole ihme. Jäätanssiuransa aikana Kokko antoi läjäpäin haastatteluja ja poseerasi valokuvissa ilkikurinen virnistys kasvoillaan, hiukset hieman harottaen. Olemus ei ole muuttunut, vaikka ohimoilla on vähän harmaata ja otsalla muutama uurre enemmän.

Pääsiäisen tienoilla vuonna 1985 juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Kokko oli treenaamassa Helsingin jäähallissa. Hän oli yksin, sillä monivuotinen jäätanssipari oli muutamaa päivää aiemmin päättänyt lopettaa luistelun.
    Jäähallissa luisteli myös Susanna Rahkamo, yksinluistelija, joka halusi aloittaa jäätanssin. Parin jäätanssiaskeleet kävivät hyvin yhteen ja yhteiset urasuunnitelmat solmittiin nopeasti.
    ”Päätimme pyrkiä maailman huipulle. Se oli selkeä päätös, ei siihen mitenkään ajauduttu.”
    Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin seitsemän vuoden päässä häämöttävät Albertvillen olympialaiset. Lopulta pari jatkoi amatöörijäillä vuoden 1995 loppuun asti.
    Rahkamo-Kokon tuntomerkiksi muodostuivat ilmaisukyky ja omintakeinen tyyli, joka ei aina miellyttänyt taitoluistelutuomareita. He esittivät milloin Säkkijärven polkkaa lappalaistyylisissä asuissa, milloin katutyttöä ja tämän asiakasta. Yhteistyötä he tekivät muun muassa koreografi Jorma Uotisen kanssa.
    Ero vuonna 1994 nokisella naamalla La Stradan luistelleen miehen ja Helsingin keskustan toimistohuoneessa istuvan johtajan välillä tuntuu suurelta. Miten Kokko päätyi hakukone- ja teknologiayhtiö Googleen?

Ekonomiksi valmistumisensa jälkeen Kokko aloitti Urheilukanavan ohjelmajohtajana vuonna 2001. Kaksi vuotta myöhemmin hänet rekrytoitiin Niken Suomen toimiston johtajaksi. Sieltä matka jatkui vuonna 2005 mainostoimisto Stream Helsingin toimitusjohtajaksi.
    Ei ihme, että entiset työkaverit kuvailevat Kokkoa nopeiden liikkeiden mieheksi, jolla on valtavasti energiaa.
    ”Impulsiivisuus ja nopeus on toisaalta joissakin tilanteissa myös heikkous”, pohtii Urheilukanavan markkinointijohtaja Ilkka Kauhanen, joka kehuu vuolaasti Kokon esiintyjänlahjoja.
    Mainoskielellä Kokon brändi sopii täydellisesti Googlen brändiin. Mies on kuitenkin haluton puhumaan nykyisen työnantajansa asioista.
    Sille on syynsä: Googlessa ei ole tapana tiedottaa yhtiöön liittyvistä asioista, olivatpa kyseessä uudet palvelut, mainosmyynti tai tulevaisuudenvisiot.
    Kokko päätyi Googleen viime vuonna kykyjenmetsästäjän otettua häneen yhteyttä. Suomen-toimiston tavoitteita tai mahdollisia paikallisia Google-tuotteita Kokko ei halua linjata. Kokko kertoo olevansa koukussa Google Newsiin, mutta ei suostu vastaamaan edes siihen, pitäisikö vastaava palvelu tuoda Suomeen.
    ”Sano sinä!”, hän hohottaa.
    Luistelu-urasta on kuulemma huomattavaa hyötyä myös nykyisissä hommissa.
    ”Ainoa tapa johtaa yritystä tänä päivänä on kommunikointi, ja kommunikointi taas on käytännössä esiintymistä ja ilmaisua. Siinä on suureksi avuksi, että olen harjoitellut esiintymistä jo 20 vuotta.”
    Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen Kokko asuu taas Vantaalla. Isänsä lapsuudenmaisemissa varttuvat myös perheen lapset: 5-vuotias Max ja 3- vuotias Camilla.
    Heidän kanssaan Kokko käy luistelemassa, mutta yksin tai vaimonsa kanssa ei enää koskaan.
    Kroppa ei enää taivu vaativiin liikkeisiin, ja se syö miestä. Luistelemisen sijasta Kokko ”pitää instrumenttinsa kunnossa” pyöräilemällä.

Tammikuun puolivälissä Google piti tiedotustilaisuuden Vanhalla ylioppilastalolla. Siellä kerrottiin, että internet vie viidesosan suomalaisten mediankäytöstä, mutta nettiin valuu vain kolme prosenttia mainoseuroista.
    Se on vähän, ja siihen Google haluaa iskeä. Innokkaimmin Kokkokin puhuu siitä, kuinka kainuulainen yritys voi verkon kautta kaupata tuohikorejaan Etelä-Amerikassa.
    Kokko on vahva markkinointi- ja myyntimies. Mutta mitä hän tietää teknologiabisneksestä?
    ”Hankenilla pääaineeni oli tietojärjestelmätiede”, Kokko sanoo.
    ”Tämän alan asiat ovat kiinnostaneet aiemminkin. Mutta enemmän kuin itse väline, minua kiinnostaa mitä sillä voi tehdä.”
    Kuten esimerkiksi?
    ”Meillä on käynnissä projekti, jonka tavoite on, että minkä tahansa kielistä verkkosivua voisi lukea omalla kielellään. Tämä olisi huikea askel sananvapaudelle! Mieti nyt, arabimaissa voitaisiin lukea vaikka suomalaista verkkosivua arabiaksi”, Kokko intoilee.
    ”Tämä saadaan ratkaistua varmasti ihan lähitulevaisuudessa.”
    Kokko on kiinnostunut myös tiedon digitalisoimisesta ja verkon yhteisöllisyydestä. Kovin syvällisesti hän ei näistä kuitenkaan puhu.
    ”Hakukoneetkin ovat vasta kehityksensä alkupäässä. Hakukonetta pitää kehittää niin, että ihmiset löytäisivät asioita, joita eivät edes tienneet hakevansa. Se, että me emme itse pysty ajattelemaan montaa asiaa kerralla ei tarkoita, ettei tietokone pystyisi siihen. Lähtökohtana ei saa olla ihmisen lineaarinen ja rationaalinen ajattelu.”

Fraasit tavoitteiden asettelusta, sitoutumisesta ja kovasta työnteosta juoksevat vähän väliä Kokon suusta. Keskeinen viesti kuuluu: maksimi ei ole optimi. Mitä sekin mahtaa tarkoittaa?
    ”Kuka tahansa pystyy tekemään ihan saatanasti duunia, mutta se ei välttämättä tuo parhaimpia tuloksia”, Kokko selventää.
    Työnteko näyttää toimineen hänen omalla kohdallaan.
    ”Yksi ura on jo kirjojen kansissa ja kirjahyllyssä, ja on mahdollisuus tehdä seuraavaa asiaa”, Kokko sanoo viitaten hänestä ja Susanna Rahkamosta kirjoitettuun urheilijaelämäkertaan. Kirjan nimi on kuin voiton merkki: Unelmista totta.
    ”Ja jos luoja suo, tämän jälkeen edessä on ehkä pari muutakin uraa”, Kokko sanoo.
    Mihin hänellä on niin kiire?
    ”Jotta pystyn reagoimaan asioihin, minun täytyy olla liikkeessä. Mitä kauemmin on paikoillaan, sitä vaikeampaa on päästä uudelleen liikkeelle. Riippumatta siitä mitä tekee, itse liike on tärkeää”, Kokko sanoo ja hypähtää ylös tuolistaan.

Milka Sauvala
Kuva Johannes Romppainen