16. helmikuuta 2007
Teksti:

Opettajat

”Opiskelijoiden kriittisyys on kadonnut jonnekin. Moni miettii vain valmista cv:tä, mutta itse olen sitä mieltä, että ura meidän laitoksellamme – ja pitkällä tähtäimellä koko suomalainen yhteiskunta – kärsii, jos ei uskalla tarvittaessa olla kriittinen.”
– Professori Anna-Maija Pirttilä-Backman, sosiaalipsykologian laitos

”Levottomuutta on ilmassa. Toissa vuonna osa laitoksellamme aloittaneista käyttäytyi erittäin huonosti kaikilla luennoilla. Oli erittäin kiusallista antaa aikuisille ihmisille tapakasvatusta. Tänä vuonna kerroimme jo orientaatiojaksolla, kuinka yliopistolla käyttäydytään.”
– Kasvatustieteen laitoksen johtaja, dosentti Marja Martikainen

”Tulosohjauksessa on paljon hyvää, mutta se on tehnyt opiskelijoista laitoksien silmissä pisteitä ja luonut ilmapiirin, jossa ei saisi tehdä mitään muuta kuin opiskella tehokkaasti. Interrailille, välivuosille ja järjestöille pitää mielestäni myös jäädä aikaa.”
– Ympäristönsuojelutieteen tutkija Risto Willamo, yliopiston Eino Kaila -opettajapalkinnon saaja 2006

”Itse olen joskus miettinyt eivätkö opiskelijat osaa vaatia parempaa opetusta, vaan tekevät vain hissukseen mitä käsketään. Onneksi tämä on viime aikoina muuttunut, ja nykyopiskelijat ovat jopa tiedostavampia kuin aikaisemmin.”
– Yliopistonlehtori Tuula Sakaranaho, uskontotieteen laitos

”Yliopistolla on aina ollut sekä aktiivisia että passiivisia opiskelijoita, eikä se ole muuttunut mihinkään. Bolognan prosessi on kyllä tuonut paineita antaa ihmisille vähemmän opiskeltavaa, että he valmistuisivat nopeammin.”
– Professori Katri Huitu, fysikaalisten tieteiden laitos

Opiskelijat

”Opetus ei ole niin keskustelevaa kuin se voisi olla. Ei ole pienryhmiä, joissa väittelylle jäisi tilaa. Pelkät tentit opettavat vain ahmimaan ja oksentamaan tietoa. Kriittisyyttä on ehkä luentoja enemmän erilaisissa järjestöilloissa ja -lehdissä.”
– Aura Pylkkänen, Valtiotieteellisen tiedekunnan Kannunvalajat-järjestön puheenjohtaja

”Aktiivisuus voi olla paljon opettajan pedagogisista taidoista tai tyylistä kiinni. Massaluento saa toisinaan akateemisessa opiskelijaväessä aikaan jonkin kummallisen yläastereaktion, jossa ketään ei luennon kulku edes saa kiinnostaa.”
– Salla Laaksonen, neljännen vuoden viestinnän opiskelija

”Väitöskirjan tekijöitä haalitaan laitoksille kissojen ja koirien kanssa, koska laitokset saavat niistä rahaa. Tämä tehtailu laskee väitösten tasoa aivan varmasti. Tutkimus on yliopistolla alistettu hallinnolle tavalla, joka on perverssi.”
– jatko-opiskelija Eeva Luhtakallio, sosiologian laitos

”Kyllä opiskelijat ottavat kantaa ja keskustelevat. Aktiivisuus on kiinni opettajasta ja tilanteesta eikä opiskelijoiden passiivisuudesta.”
– Maarit Heikkinen, Historian opiskelijoiden Kronos ry:n opintovastaava

”Yliopisto-opetus ei ohjaa opiskelijoita riittävästi oman tiedon tuottamiseen ja argumentointiin. Vasta graduvaiheessa eteen tuleva tieteellisyys nostaa kynnyksen laadukkaan tutkimuksen tekemiseen liian korkealle.”
– Tuomas Carlberg kasvatustieteilijöiden Peduca ry:n opintovastaava

Lue Anna Rotkirchin jäähyväiskirje yliopistolle verkossa: http://blogit.helsinki.fi/yliopistodotcom/jaahyvaiset.htm

Rehtori : Väitöksien taso ei ole laskenut

Anna Rotkirchin näkemys varsinkin yhteiskuntatieteellisen alan väitöskirjoista on synkkä:
    ”Alkeellisimmat perusasiat eivät aina ole kohdallaan: selvää tutkimusongelmaa ei ole, tuloksia ei esitellä, aineistoa ei esitellä. Viimeksi joulukuussa tiedekunnassa annettiin painatuslupa väitöskirjalle, jossa esitarkastajankin mielestä esiintyi kaikki edellä mainitut puutteet”, hän kirjoittaa.
    Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kiistää väitteet siitä, että laitosten tohtoritehtailu olisi merkittävästi laskenut väitöskirjojen tasoa.
    ”Yksittäisistä tapauksista on aina helppo tehdä mutu-tuntumalla yleistyksiä”, hän sanoo. ”Väitöskirjojen tason laskusta ei ole todisteita.”
    Rehtorin mukaan osassa tiedekuntia väitöskirjojen arvosanahaitaria on kuitenkin levennetty, samalla kun väitösten määrä on lisääntynyt.
    ”Joissakin tiedekunnissa hyväksyttiin aiemmin vain non sineen yltäneet väitökset, mutta nykyään myös approbatur ja lubenter ovat käytössä.”
    Kritiikin mukaan yliopiston rahanjakoperiaatteet rohkaisevat laitoksia haalimaan väitöksen tekijöitä huomiinsa mahdollisimman paljon, jolloin ohjausresurssit yhtä väittelijää kohden pienenevät – ja taso laskee.
    ”En usko, että ihmisiä mistään haalitaan väitöskirjojen tekijöiksi. Tiedekunnat ovat pikemminkin kiristäneet sisäänottoa, aiemmin jatko-opiskelijaksi pääsi käytännössä vain ilmoittautumalla. Nykyisin vaaditaan tarkempia suunnitelmia tutkimuksen etenemisestä”, Niiniluoto sanoo.
    Hän ei kuitenkaan kasvattaisi HY:n tohtorintutkintojen määrää nykyisestä noin neljästäsadasta vuosittaisesta.
    ”Tutkintojen määrä on niin suuri, että karkeasti vain noin yksi kolmasosa uusista tohtoreista voi jatkaa akateemisella uralla.”

Jussi Pullinen
Kuvitus Ville Hyttinen