Vaalikyylä: Soveltuvuustesti

T:Teksti:

Nykyään töihin ei pääse ihan noin vaan. Pitää olla pätevän lisäksi sopiva, ja sitä sopivuutta pitää testata mitä kummallisimmin keinoin.
    Siksi Vaalikyyläkin päätti tehdä eduskuntaan pyrkiville nuorille soveltuvuustestin. Testillä mitattiin, kuinka pikkupoliitikot vakuuttavat yleisönsä tosi paikan tullen. Tehtävänä oli laatia kolmen lauseen mittainen pienoispuhe, joka pidettäisiin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä, eli marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä sotilasparaatin avajaisissa.
    Kuunnellaan tuloksia.

Vaalikyylän pettymykseksi oikeiston ehdokkaat reputtivat testissä. Tai no, reputtivat ja reputtivat. He eivät osallistuneet. Perille ei saapunut edes yhtä marsalkka Mannerheimin muistoa koti, uskonto ja isänmaa -hengessä kunnioittavaa veisua.
    Ja se on Vaalikyylän mielestä hävytöntä, suorastaan perinteiden rikkomista! Mikä oikeisto se semmoinen muka on, joka ei enää halua puhua isänmaasta?
    Niin tai näin, tulos on sama: ei voi olla soveltuva kansanedustajaksi, jos ei pidä puheita edes pyydettäessä. Sori vaan kokoomuslaiset ja muut lusmut.

Vaalikyylä pettyi myös keskustan ja ennen muuta valtakunnan virallisen nuorisoriimittelijän Henri ”Pikku G” Vähäkainun isänmaahenkiseen vaitonaisuuteen.
    Henri ei vastannut ja sai kysymään, eikö ex-puolustusministeri Matti ole ehtinyt neuvoa mitä sotilasasioista oikein pitäisi ajatella? Ehkä näin, tai sitten me ollaan Henrin mielestä nuoriso ja tulevaisuus ihan ilman puheitakin.
    (Epä)onneksi olemassa on kuitenkin vasemmisto, jonka puhehaluihin voi aina luottaa. Niin tälläkin kertaa. Tekstejä lähetettiin ja ne olivat vuolaita. Lause muuttui virkkeeksi ja pilkuissa oli laskemista.
    Se ei tietenkään ole kovin vakavaa, mutta monet muut asiat ovat. Esimerkiksi puheiden laatu. Rakkaat ehdokkaat, miksi niin ryppyinen otsa ja niin paljon Isoja Pahoja Yhdysvaltoja? Hyvässä puheessa saisi olla asian lisäksi pikkuisen pilkettä silmäkulmassa.

Annetaan silti parhaille tunnustusta.
    Vasemmistoliiton Uudenmaan ehdokas Saila Ruuth saa palkinnon ytimekkyydestä ja vähäisimmästä yrityksestä nuolla pyllyä.
    ”Hyvä yleisö, arvon varushenkilöt! Olen iloinen nähdessäni teidät kaikki täällä tänään elossa ja terveinä. Ehkä jonain kauniina päivänä tällaisia juhlia ei tarvitse enää missään päin maailmaa viettää”, hän kirjoittaa.
    Hyvä Saila!
    Toisen kunniamaininnan saa niin ikään innokkaasti osallistuneiden vihreiden Uudenmaan ehdokas Matti Kuronen .
    Perustelut ovat selvät: Kuronen-nimi vakuuttaa jo itsessään, ja pitäähän Mannerheimin syntymäpäivänä jonkun mainita Mannerheim.
    Puheen otsikko on Tarmoa vaan ja se kuuluu näin: ”Rakkaat ihmiset, `miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan; puolesta hengen ja heimon ja maan` on kautta aikain sopinut puolustusvoimiemme motoksi. Nyt, kosmopoliitti Mannerheimin syntymäpäivänä, haluan lisätä Kiannon listaan vielä meitä heikommat maailmankansalaiset, joita myös on tarvis puolustaa. Lopuksi toivotan teille arvokasta, rauhallista ja uudistuvaa puolustusvoimain lippujuhlaa.”
    Näin sitä pitää, Matti!
    Muita Vaalikyylä ei sitten palkitsekaan. Sen sijaan tarjoillaan hyvä vinkki retoristen harjoitusten tueksi: Ottakaa oppia Paavo Lipposesta . Hän on hyvä puheenpitäjä – vakuuttaa lehdistön, vaikka sanoisi mitä, tai vaikkei sanoisi mitään.