16. helmikuuta 2007
Teksti:

Helmikuun alussa Stakesin tutkimusprofessori Markku Pekurinen ehdotti, että normaalipainoisilta ja muutenkin terveellisesti eläviltä voitaisiin periä muita matalampia terveydenhoidon asiakasmaksuja.
    Pekurinen ajatteli, että ylipainoiset nikotinistit saataisiin hiihtoladulle, kun he ymmärtäisivät elämäntapansa kalleuden.
    Ongelma on, että tällainen hintatietoinen nikotinisti lienee fiktio. Riippuvuudet ovat riippuvuuksia, eivät rationaalisia valintoja. Toteutuessaan ehdotus myös asettaisi kansalaiset peruspalveluiden suhteen aika epätasaiseen asemaan.
    Poliitikot oikealta vasemmalle kiirehtivät lyttäämään ehdotuksen. Kukapa haluaisi leimautua tasavertaisuuden vastustajaksi?
    Mihin tuollaisia virkamiestyönä väännettyjä ja kuolleina syntyneitä ehdotuksia sitten tarvitaan? En usko, että Pekurinen itse odotti ehdotukselleen kannatusta. Hänen täytyi tietää, että vastaanotto olisi nuiva.
    Onkohan niin, että tarvitsemme välillä ajatuksia, jotka voimme yhdessä torpata? Etenkin eduskuntavaalien alla, kun kaikki poliittinen keskustelu on yhtä erojen hakemista, tuntuu lohdulliselta, että jostain voidaan olla samaa mieltä.
    Tosin tästäkin voi saada kiistan aikaan. Tämän lehden sivulta 9 voit tarkistaa, mitä mieltä Pekurisen ehdotuksesta ovat nuoret eduskuntavaaliehdokkaat Alisha Hasan (kesk.) ja Jussi Kärmeranta (kd).

Ville Seuri