16. helmikuuta 2007
Teksti:

Nettitesti kertoo, että kun ei osaa keskittyä luennolla tai töissä ei ole ehkä ihan normaali. Kyseessä voi olla ADHD, siis tarkkaavaisuushäiriö. Ja siihen auttavat usein lääkkeet.
    Aikuisten ADHD-diagnoosit lisääntyvät kovaa vauhtia, ja yhä useampi tuntuu puhuvan häiriöstä kuin trendistä. Kuin se olisi vähän kaikilla.
    Tämä on tietenkin vain puhetta. Silti keskustelu ADHD:sta hämmentää. Joidenkin mielestä häiriön yleistyminen on merkki medikalisaatiosta – siitä, että lääkkeillä parannetaan niitäkin vaivoja, joita ei ehkä tarvitsisi. Toiset kysyvät, onko erilaisuuskin nykyään sairautta?

Puhe tavallisten keskittymisongelmien helposta selittämisestä ei ehkä ole täysin vailla pohjaa. ADHD-kirjainten yhdistelmää ei silti tule pitää pelkkänä muotivaivana. Sitä ei liioin voi niputtaa vain jatkeeksi keskusteluun lääkebisneksen kannattavuudesta.
    Tämän lehden sivulla 14-17 kerrotaan, miltä tuntuu kun ei saa vietyä roskia. Ja siitä, miksi sen takia pitää välillä ottaa liikaa viinaa. Jutussa kaksi ADHD:sta kärsivää aikuista puhuu elämästä levottomassa arjessa: röykkiöstä keskenjääneitä pienoismalleja ja loputtomista määristä muistilappuja.
    Aivotoiminnan lievästä poikkeavuudesta johtuva tarkkaavaisuushäiriö on jo pitkään tunnistettu lapsilla, mutta aikuisilla sen diagnosointi ja hoito on Suomessa edelleen hataraa. Jono maan ainoille sairauteen erikoistuneille klinikoille on kuukausien mittainen, ja muualla hoitoa saa, jos lääkäri sattuu olemaan asiaan vihkiytynyt. Päänsisäinen ongelma on edelleen usein tabu.

Suomessa on arviolta 200 000 ADHD:n kanssa elävää aikuista. He ovat kärsineet tai kärsivät useimmiten myös oppimisvaikeuksista. Juttuamme varten haastateltu Katja kertoo opetelleensa jakolaskun seitsemän kertaa ja lintsanneensa koulusta vain, jotta kaikki luulisivat huonojen arvosanojen johtuvan poissaoloista. Tuomaksella oli helpompaa: taidekoulun arjessa erilaisuus oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja ADHD:hen usein liittyvä luovuus myös avuksi.
    Useimmiten oppimisvaikeudet johtavat kuitenkin heikkoon menestykseen opinnoissa, sitä kautta heikkoon asemaan työmarkkinoilla ja lopulta huoliin myös muussa elämässä. Siksi ongelmien huomaaminen ja avun saaminen ajoissa voi pelastaa paljon. Yliopistollakin on vielä tässä tehtävää.

Puhelu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön (YTHS) kertoo, että mielenterveyspuolen hoitojono on useita kuukausia, ja ettei ADHD:n hoitoon ole tarjolla sen kummempaa asiantuntemusta. Avunhakijat ohjataan muualle.
    Pian julkaistavassa Helsingin yliopiston esteettömyysselvityksessä ADHD-aikuisten ja muiden vaikeasti oppivien ongelmat onneksi ymmärretään, ainakin rivien välissä. Siinä missä esteettömyys ennen nähtiin rullatuoliliuskoina portaiden vieressä, painotetaan nyt myös kaikkien yhtäläistä oikeutta oppimiseen ja oloon osana yliopistomaailmaa.
    Toivottavasti se näkyy myös käytännössä. Oppimisvaikeuksista kärsivälle apua voisi olla niinkin yksinkertaisista asioista kuin lisäajasta tentissä tai mahdollisuudesta suorittaa kurssi suullisesti, jos kirjoittaminen tuntuu hankalalta.
    Avaimet sopivien käytäntöjen löytämiseen ovat laitoksilla ja yksittäisten opettajien käsissä.
    Ympärilleen saa katsoa ja oppimisen ongelmiin tarttua.

Elina Kervinen