19. tammikuuta 2007
Teksti:

Hiljaisuudet eivät ole kiusallisia. Olen mieluummin hiljaa kuin puhun mitättömiä, sisällöttömiä lauseita.
    Tosi-tv -ohjelmissa hiljaisia hetkiä ei juuri ole. Jatkuva lauseiden välisen tyhjän tilan täyttäminen merkityksettömillä sanapareilla tuntuu Pohjois-Euroopassa kasvaneesta hirvittävältä.
    Teatteri- tai televisiodraamoissa välisanoilla keskustelevat vain vähä-älyiset tai keskenkasvuiset. Entä jos ”tiiätkö mistä mä puhun” tai ”mä seison mun sanojeni takana” – tyyliset fraasit toistuisivat ravintolakeskustelussa monta kertaa minuutissa?
    American Idolin tuomarit ja liittovaltion istuva presidentti kykenevät puhumaan useamman minuutin sanomatta mitään, mutta silti vakuuttamaan retorisesti. Maailman paras sananvapauden tuhoaja onkin juuri näennäinen ilmaisunvapaus.
    Kun myrkytetään kieli tyhjänpäiväisillä idiomeilla, on mahdotonta enää sanoa mitään.

Oscar Wilde kirjoittaa amerikkalaisen miehen arvioivan Eurooppaa katselemalla kaupan näyteikkunoita. Se on helppo metafora amerikkalaisesta keskustelusta. Kun jenkki käy small talkia ikkunan upeasta kettupuuhkasta, saksalainen ehdottaa sille näppäriä käyttötarkoituksia ja tÅ¡ekki miettii puuhkan alkuperää.
    Wikipedia informoi small talkin tarkoittavan ”sosiaalisia suhteita ylläpitävää ja edistävää keskustelua, jonka tarkoituksena on muun muassa rentouttava yhdessäolo”. Tämä tarkoittaa tyhjänpuhumista, todellista paskanjauhantaa.
    ”Lämpimikseen puhuminen” olisi mahtava ehdotus kylmällä metsätiellä. Se ei ole sitä, jos lupaus pitää sisällään vain keskustelua keskustelun vuoksi.
    Tyhjänpuhumisen invaasio näkyy myös amerikkalaisessa runoudessa. Kaikki kielellinen kokeilu nonsensesta fullsenseen, äänirunoudesta typografisiin kokeiluihin kuvastaa merkitysten katoamista. Sanojen rooli rakennusaineena unohtuu.

Jos suomalainen hiljaisuus sattuu tuvassa tuntumaan pitkältä, puhutaan säästä ja vuodenajasta. Sadonkorjuu alkaa kohta, helleaalto jatkuu yhä, auto on joka aamu jäässä. Vaikka sääolosuhteiden läpikäyminen tuntuu puuduttavalta, se perustuu johonkin sisältöön. Säätilat ovat olemassa ja pohjoisessa valtiossa ne ovat jopa merkittäviä.
    ”Maa oli autio, puut paljaat, / vesi tyyni, ei tarvinnut pyrkiä enää alemmaksi / kaukaisissa, syvissä, hiljaisissa maailmoissa”, kirjoitti kirjailija ja runoilija Eeva-Liisa Manner elämääkin vakavammasta hiljaisuudesta. MTV3-kanavalla pyörivässä Voittopotti- ohjelmassa puhelinpelin juontaja Nelli käy loputonta monologia. Hän on yksin ruudussa, mutta hiljaisuuksia ei ole – on vain sisällyksetöntä puhetta, viikossa tuntikausia, satoja tunteja vuodessa.

Ville Hytönen

Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.