01. joulukuuta 2006
Teksti:

Riehakas opiskelijaelämä on jäänyt taakse. Työelämässä pitää pystyä todistamaan yli-inhimillinen stressinsietokykynsä. Perhe- elämä häämöttää ja sukulaiset kyselevät jälkikasvun perään, jos ei sitä jo ole.
    Kolmekymppisenä ihminen alkaa vähitellen tajuta oman rajallisuutensa.
    Elokuvissa ja televisiossa on viime vuosina veistelty yllin kyllin kolmekymppisten elämän kustannuksella – onhan kyseessä kova viihteenkuluttajasukupolvi. On nähty nuorten aikuisten tyhjyyden tunnetta (Levottomat 1 & 3), kepeää miehen metsästystä (Sinkkuelämää) ja perhearjen raadollisia puolia (Irtiottoja).
    Teatterissa nuorten aikuisten asiat ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle. Kenties kolmekymppisten kriisit on koettu turhanpäiväisiksi tai epäaidoiksi aiheiksi, joita on pyöritelty kameran läpi liiankin kanssa.
    Kuitenkin juuri teatterissa asiat lihallistuvat aivan eri tavalla kuin valkokankaalla. Teatteri Avoimien Ovien esitys 30 ja sikana tarjoileekin hyvin konkreettisia samastumiskohtia suoritusyhteiskunnan jyrän alle jääneille.

30 ja sikana -esityksessä puhutaan ja lauletaan ylisuojelevista äideistä, hermoromahduksesta, alkoholin turruttavasta helpotuksesta, lasten kiukunpurkauksista ja tavaratalon tarjoamasta hetken helpotuksesta.
    Lavalla kakkavaippa haisee ja näyttelijöiden loppuun palanut olemus tuntuu todelta. Kaksi raikasta teatterikasvoa Nora Raikamo ja Kate Viljamaa tulkitsevat rouheasti suomalaisten kirjailijoiden ja lauluntekijöiden näkemyksiä kolmekymppisten elämän rikkaista ja raskaista puolista.
    Kavalkadia höystävät Mikko Kivisen huimat mainosparodiat juomisella, syömisellä ja ostamisella olonsa helpottamisesta.
    On vapauttavaa peilata omia ikävaiheitaan toisten esittämiin. Elokuvissa ja televisiossa kolmikymppisten kokemusten setvimisessä päästään kuitenkaan harvoin kovin syvälle. Kuvaruudussa turha tyylittely ja kaupalliset paineet estävät elämän arkisten aiheiden kouriintuntuvan käsittelemisen. Ylistressaantunut äiti ja syömishäiriöinen ylisuorittajakin näyttävät useimmiten freeseiltä tai eteerisiltä, että saadaan hyvännäköistä kuvaa.
    Pienessä teatterissa sen sijaan uskalletaan riskeerata viihteellisyys puhumalla lapsiperheen elämän repivistä puolista naama itkuun vääntyneenä.

30 ja sikana on paikoin dramaturgisesti heikko ja olisi kenties toiminut paremmin selkeänä lauluiltana. Silti kahden aitoutta uhkuvan näyttelijän rehellisyys ja lihallisuus kirvoittivat remakat naurut naisvaltaisesta yleisöstä.
    Newyorkilaisten sinkkujen kolmenkympin kohellusta on ihan viihdyttävää katsella, mutta suomalainen teatteri tarjoaa elävää tarttumapintaa tämän ikävaiheen kanssa kamppaileville.

Maria Lyytinen
Kuva: Ekku Raikamo

30 Vuotta sikana teatteri Avoimissa Ovissa (Cygnaeuksenkatu 4) 8.12. asti, näytökset klo 19. Liput 22/20/16.