On lokakuinen lauantai-ilta Lontoossa, ja Oxford Street kuhisee illanviettäjiä. Kivenheiton päässä tohinasta performanssitaiteilija Antti Laitinen seisoo kirkon oviaukossa.
Laitisen nenän paikalla on porkkana ja hän tuijottaa vakavana toiselle puolelle katua. Hänen päälleen sataa hiljalleen vehnäjauhoja, yhteensä kymmenen kiloa.
Kerros paksunee hitaasti, ja vähitellen Laitinen alkaa muistuttaa lumiukkoa.
Yöelämään katua pitkin siirtyvät lontoolaiset pysähtyvät katsomaan kirkon valoissa kylpevää jauhomiestä. Kamerakännykät räpsyvät. ”Where can I put money”, tuntematon nainen kysyy intialaisaksentilla.
Kun jauhosadetta on jatkunut parikymmentä minuuttia, Laitinen liikkuu ensimmäisen kerran koko performanssin aikana. Lähes täysin jauhon peittämä mies vetäytyy takaperin takaisin kirkon sisälle ja vetää ovet perässään kiinni. Viimeisenä oviaukosta pilkottaa porkkananenä.
Kulttuuriväki ja satunnaiset shoppailijat ovat kerääntyneet katsomaan Laitisen esitystä
St Peter`s -kirkon yhteydessä sijaitsevaan White Space Galleryyn. Jauhoshow on osa arvostetun Courtauldtaideinstituutin järjestämää Cold, Cold Heart -taidetapahtumaa.
Uuteen pohjoismaiseen video- ja performanssitaiteeseen keskittyvä tapahtuma on kerännyt kirkon parvelle kansainvälisen yleisön. Laitisen performanssia ja sen suomalaisuutta puidaan vähintään kymmenellä eri aksentilla.
”Pohjoista nykytaidetta, erityisesti suomalaista, leimaa vahva tietoisuus siitä, missä se on tehty. Globaali nykytaide on usein anonyymiä ja paikkaan sitoutumatonta. Pohjoisen taiteilijat sen sijaan antavat useammin juuriensa näkyä töissään”, näyttelyn kuraattori Anya Stonelake sanailee asiaankuuluvan kohteliaasti.
Ehkä Laitisen marttyyrimainen hahmo viestii kirjavalle yleisölleen jotain olennaista suomalaisesta miehestä. Miten olisi: täällä minä murjotan hangessa ilman paitaa ja pellen näköisenä, että tulisit nainen jumalauta pyytämään anteeksi.
Näin sitä Suomi-kuvaa luodaan!
Tai sitten ei. Juhlahumussa joku löytää porkkananenän ja jauhosateen yhdistelmästä viittauksen kokaiinin nuuskimiseen.
Ehkä Laitisen esitys auttaakin tuomaan perijuroon Suomi-kuvaan oikeita kansainvälisiä sävyjä.
Kuinka ollakaan, taiteilija itse antaa työlleen kiusallisen arkisen selityksen.
”Kasvatin aikoinaan isossa kasvihuoneessa porkkanoita. Sieltä se idea varmaan lähti.”
Jussi Pullinen
