17. marraskuuta 2006
Teksti:

”Ei, älkää!” vaikerreltiin Ylioppilaslehden toimituksessa toista viikkoa sitten, kun Kone ja Marimekko julistivat ryhtyvänsä suunnitteluyhteistyöhön. Marimekko koristelee tulevaisuudessa Koneen hissien sisäseiniä.
    Ajatus vaikkapa Unikko-kuosisesta hissistä tuntui yksinkertaisesti liian pahalta. Siis kuviohan on ihan kiva, mutta hillitysti käytettynä. Nykyään sitä on lähes kaikkialla hiirimatoista kävelysauvoihin. Oikeastaan: missä unikkoja ei vielä ole? Onko tuollainen visuaalinen monopoli edes laillinen?
    Ryhdyimme kaavailemaan, mitkä pinnat Marimekon kannattaisi seuraavaksi vallata. Miten olisi unikkokuvioinen kaupunkimaasturi? Sehän olisi varma hitti mallimammojen ja fi tness-bisneksessä omaisuuksia tehneiden citytätien parissa. Entä Marimekon kukilla koristeltu Rolex: siinäpä vasta oiva liikelahja.
    Ja eikö vain Finlandia-talon marmoreita voisi korvata unikkokuvioisin graniittilaatoin? Sehän olisi suomalaisempaa kuin mikään!
    Ei tätä usko, ellei omin silmin näe, ajattelimme. Voisimme lisätä kuvion valokuviin tietokoneella. Marimekollakin voisi olla kuville käyttöä tuotesuunnittelussaan.
    Harmi vain, ettei Marimekko halunnut tehdä yhteistyötä. Ei käy, ilmoitettiin yh tiön tiedotusosastolta. Kuvat voisivat loukata suunnittelija Maija Isolan tekijänoikeuksia, kuka ne sitten nykyään omistaakin.
    Tekijänoikeuksia? Verrattuna toistuvaan hyvän maun rikkomiseen on tekijänoikeuksien pienenpieni kolhaisu aika vähäinen rike.
    No, joudumme siis tyytymään mielikuvitukseemme. Ja odottamaan kauhulla sitä päivää, jona kuvittelemamme kaupunkimaasturi huristelee vastaan kaupungilla.

Ville Seuri