17. marraskuuta 2006
Teksti:

Mitähän toikin käyttää? Ikävältä ajatukselta ei voi välttyä, kun katsoo vaikkapa olympialaisia. Olisi mukavaa iloita palkintokorokkeella myhäilevän sankariatleetin menestyksestä, mutta kun ei vain voi.
    Eikö siis kannattaisi mieluummin sallia doping? Ei tarvitsisi jahdata urheilijoita, kehitellä testejä ja vakavin naamoin kuunnella kiinnijääneiden selityksiä. Ja kaikki olisivat samalla viivalla.
    Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä ei ymmärrettävästi innostu ajatuksesta.
    ”Dopingaineet aiheuttaisivat urheilijoille huomattavia terveysriskejä, ja kukapa vanhemmista enää antaisi lapsensa harrastaa urheilua? Kilpaurheilusta tulisi yhtä paha asia kuin tupakoinnista tai viinan kanssa läträämisestä”, Seppälä sanoo.

Dopingin sallimisen jälkeen ei tarvitsisi enää katsella olympiavoittajien myhäilyä, sillä olympialaisia tuskin järjestettäisiin.
    ”Olympialiike olisi hävinnyt taistelunsa”, sanoo Suomen olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen.
    Heittäisikö kukaan enää keihästä tai sivakoisi kilpaa mäntymetsässä?
    ”Kyllä kansallisiin lajeihin varmaan panostettaisiin. Keihästä heitettäisiin yhtä lailla, mutta stadioneja pitäisi varmaan pidentää”, urheilusosiologian tutkija Jari Lämsä arvioi.
    IS Urheilun toimituspäällikkö Antti Virolainen haluaa tehdä eron siinä, sallittaisiinko doping kaikessa urheilussa vai vain joissakin ammattilaissarjoissa.
    ”Jos se hyväksyttäisiin jopa nuorisourheilussa, Ilta-Sanomat tuskin menisi siihen mukaan.”
    Eli urheiluliite lakkautettaisiin?
    ”Nythän me olemme huippu-urheilulehti, mutta ehkä sitten antaisimme palstatilaa liikunnalle ja järjestöille ja ihmisille, jotka sanoutuisivat tästä irti.”
    Liikuntaliite. Virolainen myöntää itsekin kuulostavansa kirkasotsaiselta.
    ”Lukijat eivät välttämättä haluaisi lukea dopinglajeista. Meidän ja lukijoiden maut kohtaisivat siinäkin.”

Joku varmasti tekisi rahaa dopinguudistuksella. Lääkevalmistajat?
    Sekä Orion, Janssen-Cilag että Schering vakuuttavat, ettei yhtiöissä valmistettaisi suoritusta parantavia aineita urheilijoille. Lääketeollisuus ry:n viestintäpäällikkö Erkki Alanko arvioi, että valmistus olisi yrityksille liian suuri imagoriski.
    Tutkija Jari Lämsän mielestä antidopingjärjestelmä on jo nykyisellään ongelmissa.
    ”Ei taida olla mitään muuta ammattia, jossa on näin tiukka yksilön valvonta. Globaalisti järjestelmä ei voi toimia.”
    Ja pian kemiallisten aineiden rinnalle tulee – ellei ole jo tullut – geeniteknologia, jonka käyttöä on mahdoton jäljittää ja jolla ei kuulemma ole edes terveydellisiä haittavaikutuksia.
    Jyväskylän yliopiston urheiluetiikan yliassistentti Kalervo Ilmanen huomauttaa, että ammattilaisurheilussa on jo nyt monia lajeja, joissa dopingkontrollia ei ole.
    ”Urheilu on entistä enemmän viihdekulttuuria, ja siihen tämä ei vaikuttaisi mitenkään.”
    Mutta entä lapset?
    ”Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Mutta yhtä lailla olisi mielenkiintoista tietää, miten huippu- urheilussa esiintyvä väkivalta, suvaitsemattomuus ja rasismi vaikuttavat lapsiin. Doping on tosi pieni ongelma näihin verrattuna.”

Joanna Palmén
Kuva Salla Viikka