17. marraskuuta 2006
Teksti:

”Nauhat ylittävät rajoja helpommin kuin ihmiset. Siksi oli luontevaa lähteä etsimään niitä alueilta, joissa rajat ovat selkeästi läsnä.”
    Näin kertoo Zoë Irvine, kokeellisen musiikin ja elokuvan Avanto-festivaalilla tänä viikonloppuna esiintyvä edinburghilainen äänitaiteilija.
    Taiteilijan Magnetic Migration Music -projektin idea on kutkuttava: Irvine kerää hylättyjä pätkiä c-kasettinauhaa eri puolilta maailmaa ja kokoaa niistä ääniteoksia. Neljän vuoden aikana hän on etsinyt nauhoja Bristolin ja Lontoon kaduilta sekä Ranskan Calaisista, jonne useat Iso- Britanniaan pääsyä havittelevat pakolaiset päätyvät.
    Sattumalta löydetyt nauhat ja niiden kertomat tarinat kiehtoivat Irvineä jo ennen projektin alkua. Lopullinen kimmoke tuli Taliban-liikkeestä kertovasta dokumentista.
    ”Koska musiikki oli kielletty, repivät liikkeen kannattajat kasetteja ulos autojen stereoista.”
    Dokumentissa puuhun tarttuneet nauhan riekaleet lepattivat tuulessa.

Avanto-festivaalin aikana yleisö voi seurata Irvinen tekniseltä ja tieteelliseltä kuulostavaa äänityöskentelyä avoimessa laboratoriossa.
    ”Yleensä nauhoista poistetaan suhina ja häiriöäänet, mutta nyt tarkoituksenani on kääntää prosessi päälaelleen”, hän sanoo.
    Irvine loihtii likaisten, rypistyneiden ja katkenneiden nauhojen taustamelun ja kohinan esiin digitaalisen äänenkäsittelyn avulla.
    ”Häiriöäänet kertovat siitä matkasta, jonka kasetti on taittanut.”
    Kun puhdas ääni vaiennetaan ja suhinat nostetaan esiin, kuulostaa lopputulos Irvinen mukaan aavemaiselta, ikään kuin ääni tulisi rajan takaa.
    ”Tällaisen nauhan kanssa kuulija joutuu rakentamaan itse merkityksen.”

MP 3-soittimien aikakaudella analogisten nauhanpätkien löytäminen on kuitenkin kiven alla. Näkeekö sellaisia enää missään?
    ”Aluksi vaivuin itsekin epätoivoon, mutta sitten aloin, outoa kyllä, törmätä nauhanpätkiin”, Irvine vakuuttaa.
    Parhaimmat apajat löytyvät kuulemma vilkkaiden autoteiden varsilta, sillä rikkoutunut c-kasetti lentää helposti ikkunasta ulos. Taiteilija kerää materiaalia myös paluuosoitteella varustettujen kirjekuorien avulla. Avannon yhteydessä sellaisia postitetaan 1000 kappaletta.
    ”Nauhanpätkiä tulee toisinaan yllättävistä paikoista. Kerran sain kirjeen Intiasta, vaikka siellä ei ole koskaan tietääkseni jaettu palautuskuoria.”
    Zoë Irvine työskentelee Kiasma-teatterin lämpiössä perjantaista sunnuntaihin. Yleisö voi tuoda löytämiään nauhanpätkiä Irvinen käsiteltäväksi festivaaliviikonlopun aikana.

Aleksi Moisio

Avanto-festivaali Helsingissä 17.-19.11. Esitystietoja www.avantofestival.com