Hiekkalaatikon reunalta

T:Teksti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksenmuodostajat väittävät torjuttuja ehdokkaita epäpäteviksi. Muodostettaessa hallitusta, jonka toimenkuva ei rajoitu puhtaasti luottamustehtäviin, tulee tietenkin huomioida jäsenten osaaminen. Esitettyä kokoonpanoa katsoessa ei voi kuitenkaan välttyä huomaamasta, että ehdotettu hallitus ei itsekään täytä ulosjätetyiltä edellytettyjä kriteerejä.
    Niin sanotut ei-poliittiset ryhmät voisivatkin avoimesti tunnustaa, että sitoutumattomuus on ihanne, jota ryhmät eivät itse tavoita. Ne eivät edusta ylioppilaskunnan yleistä etua, vaan omia eturyhmiään. Avoimen poliittisesti motivoituneet ryhmät kertovat tavoitteistaan yksiselitteisesti. Apoliittisuus on korporatismia. Vain valtaapitäviä eturyhmiä kuullaan. Ainejärjestöjen on turha esittää ajavansa poliittisia ryhmiä aidommin ylioppilaskunnan etua – osakunnista puhumattakaan. Tällainen näkemys ylioppilasliikkeestä on äärimmäisen kapea ja poissulkevuudessaan turmiollinen.
    Ehdotetun hallituskoalition yhteinen nimittäjä on ryhmien konservatiivisuus. ”Ei-poliittisia” ryhmiä yhdistää uskomus, jonka mukaan HYY:n asiat ovat parhain päin, ja käsitys siitä, että poliittinen ryhmittäytyminen on kieroa pelailua. Kokoomusopiskelijat poliittisina kehäkettuina käyttävät tilannetta taitavasti hyödykseen ostaen näin hallituspaikan, hatunnosto siitä heille.
    Poliittisia ryhmiä yhdistää näkemys siitä, että ylioppilaskunta ei ole yhteiskunnasta irrotettu saareke. Olemme alituisessa vuorovaikutuksessa meitä ympäröivän maailman kanssa. HYY:n asiat eivät ole koskaan siinä pisteessä, että voisimme kaikki tyytyä nojailemaan Vanhan baaritiskiin ja ihastelemaan saavutuksiamme vuosijuhlissa.

Martti Tulenheimo
HYY:n Vihreät / De Gröna vid HUS