17. marraskuuta 2006
Teksti:

Pikkujoulukausi. Baarit ja katukuva täyttyvät juhlakansasta. Liikkeellä on ihmisiä, jotka eivät yleensä ulkoile humalahakuisesti, mutta pikkujouluhengessä innostuvat. Kännääminen on nyt eri juttu kuin arkena, sillä se on yleisesti hyväksyttyä.
    Kokemattomien kohdalla homma johtaa valitettavan usein järisyttäviin morkkiksiin. Ammattilaiselle dokailu, pokailu ja mokailu sen sijaan ei ole uutta. Itse laskeskelin juhlineeni erinäisiä kiltojen ja yhdistysten vuosijuhlia viitenä viime viikonloppuna.
    Perjantaina alkavat juhlat loppuvat aikaisintaan sunnuntaiiltana ja maanantain krapula vältetään loiventavilla. Tiistaina voikin jo suunnata katseen kohti viikonlopun viettoa. Pikkulauantaina viimeistään vedetään kännit. Torstaina tasoittavat – ja perjantai onnistuu jo ilman tekosyitä.
    Ongelmaa ei ole niin kauan kuin sitä ei myönnä itselleen. Ja itseään on tietenkin turha syyttää, kun syylliset löytyvät helpomminkin.

Kilpailu on luonut Helsingissä tilanteen, jossa juomisen hinta on laskenut hurjasti. Jokainen asiakkaita janoava baari on pakotettu tarjoamaan euron tuoppeja ainakin parina päivänä viikossa. Aivan uusi ilmiö ovat kanta-asiakasjärjestelmät, joiden seurauksena janoisia asiakkaita lahjotaan ilmaisilla drinksuilla.
    Erään ravintolan syntymäpäivillä jaettiin kaikille kutsuvieraille drinkkilippuvihkonen, jonka anti alkoi miedoilla juomilla, mutta loppua kohden salakavalasti muuttuikin drinkeiksi ja lopulta snapseiksi.
    Voin hyvin kuvitella sen kahdeksantoistavuotiaan, joka on tottunut juomaan vain siideriä, mutta yhtäkkiä lipsahtaa väkeviin, koska ilmaisesta viinasta nyt vaan ei voi kieltäytyä.

Juuri tämä ”pakolla juottaminen” huolestuttaa monia. Alkoholin alennusmyynti ja sen käyttöön yllyttävä täsmämarkkinointi sähköposti- ja tekstiviestein on lisännyt kulutusta ja nuorten alkoholistien määrää roimasti viime vuosina. Keskiviikkokännit euronpäivillä ovat jo arkipäivää.
    Minä sanon, että huoli pois. Ajatelkaa kuinka paljon rahaa säästyy, kun perseet voi vetää ilmaiseksi ja samalla tutustua alkoholitarjontaan. Ja mikä parasta; köyhäkin voi tuntea itsensä vipiksi!
    Ammattilainen kiertää kanta-asiakasillat ja hyödyntää kaikki tarjoukset. Oksentaa kesken baari-illan ja jatkaa tinttaamista. Etsii käsiinsä jatkot aamuneljältä tai suuntaa kohti salakapakkaa. Seuraava päivä sujuu laattaamalla diskreetisti kesken töiden tai pidätellen lounasaikaan asti, jolloin vihdoin voi taas juoda.

Yhteiskunta yrittää epätoivoisesti keksiä keinoja, joilla juhlakansa saataisiin kuriin. Viimeisimpiä ehdotuksia ovat alkoholiveron korotus, varoitustarrat, ravintoloiden aukioloajan rajoitukset ja aamukaljan myyntikielto.
    Dokaaminen loppuisi kuitenkin vain jos ihmiset opettelisivat sanomaan ei. Ammattilainen ei sitä tee. Kännissä on nimittäin kiva olla – juoda ja oksentaa.

Olli Hanhirova

Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunkikiitäjä, galleristi ja arkkitehtiopiskelija.