Me opiskelijat tykkäämme viinasta. Me tykkäämme kossusta, kaljasta, siideristä, viinistä ja mansikkamargaritasta. Ihan kaikesta, kunhan siitä tulee humalaan.
Uusille opiskelijoille opetamme korkeakoulutaipaleen ensimmäisestä päivästä alkaen, miten akateemisissa riennoissa tulee käyttäytyä: ensin lauletaan, että helan går ja sitten, että minne, jag har tappat mitt minne. Riskirajojen laskeminen on meille hauska yhteisleikki – hei kaverit, kuka saa koko viikon annoksen juotua illassa?
Nämä tavat tuntien lähinnä huvittuu, kun kuulee, että opiskelijoille on laadittu alkoholinkäyttöä suitsiva bileopas. Sellaisenko vuoksi joku muka jättäisi ottamatta?
Opiskelijat tietävät kyllä valistuneina kansalaisina, kuinka viinakuolemat, tappelut ja sairaudet ovat alkoholiveron alennuksen seurauksena kasvaneet. Eivät he silti ole huolissaan. Eihän opiskelijoilla ole hätää! Ihan tutkitustikin muut samanikäiset juovat vielä enemmän! Ja kuten Kauppalehden Pressokin vastikään kertoi, sekatyömies se on joka viinaan kuolee, kolmesta neljään kertaa todennäköisemmin kuin korkeakoulutettu.
Tilastoja voi – ja kannattaisi – kuitenkin katsoa myös toisesta kulmasta.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) tietojen mukaan vain puolet opiskelijamiehistä ja kolme neljäsosaa opiskelijanaisista pysyy turvallisen juomisen rajoissa. Joka viides opiskelijamies ja joka kymmenes opiskelijanainen on juomisellaan aiheuttanut tapaturmia itselleen tai muille.
Sitten on vielä se akateemisten juhlien luku. Miesopiskelijoista joka kuudes ja naisista joka kymmenes katsoo joutuvansa sosiaalisen paineen vuoksi käyttämään enemmän alkoholia kuin oikeastaan tekisi mieli.
Ja sosiaalista painetta on aika usein. Tämän lehden sivulla 10 kolumnistimme opiskelija Hanhirova kertoo juhlineensa eri kiltojen ja yhdistysten vuosijuhlia viitenä viime viikonloppuna.
Vaan palataan siihen bileoppaaseen. Lehtisen selaaminen osoittaa, että siinä missä valtionjohto koettaa rajoittaa viinaveron alennuksesta seuranneita haittoja moralistisilla varoitustarroilla, ovat ylioppilaat liikkeellä järkevältä kuulostavassa hengessä.
YTHS:n ja ylioppilaskuntien yhteisen Mäyräkoirasta sikspäkkiin -projektin tuottama opas ei saarnaa eikä pelottele. Ennemminkin se kehottaa punnitsemaan totuttujen juhlimistapojen vaihtoehtoja.
Bileoppaalle voi ennustaa kieltolakihenkisiä tarroja parempaa menestystä juuri, koska se ei tuomitse. Juominen on kuitenkin kivaa, eikä se siitä muuksi väittämällä muutu.
Lehtinen yrittää ravistella ennen muuta juhlien järjestäjiä. Heidän pitäisi suunnitelmia tehdessään miettiä, miten sosiaalisesta juomispaineesta päästäisiin. Miten vähemmän ottava tai viinaa kokonaan välttävä opiskelija voisi viihtyä bileissä samalla tavalla kuin muutkin.
No miten?
Juhlissa pitäisi olla tarjolla oikeasti näyttäviä ja hyviä alkoholittomia drinkkejä, muutakin ohjelmaa kuin kaljaviesti ja vaikka tavallista pienemmät snapsilasit, joilla uskaltaa skoolata useammin kuin kerran.
Ensiaskel kohti tällaista kohtuullisempaa alkoholikulttuuria voisi olla, että viina tarjoiltaisiin juhlissa laseista suoraan pullosta juomisen sijaan. Sekään ei ole tämänsyksyisen sitsikokemuksen perusteella aivan itsestään selvää.
Elina Kervinen
