”Kun pääsee sanomaan sanansa uusista tuotteista ja niiden markkinoinnista, voi ainakin toivoa, että kännykkäliittymien televisiomainokset olisivat tulevaisuudessa vähemmän rasittavia kuin nyt”, sanoo Suvi .
Hän on ryhmäkeskustelun ammattilainen. Nuori nainen, joka käy juttelemassa palkkiota vastaan milloin juustokakusta milloin uudesta tekniikasta.
Suvin mielestä se on mainio tapa helpottaa opiskeluajan köyhää elämää. Annetaan hänen ja muiden keskusteluammattilaisten kertoa, miten tutkimukseen osallistumalla tienaa.
Yritykset teettävät markkinatutkimuksia lukemattomista aiheista: yhtä hyvin lomamatkoista, terveysjuomista kuin matkapuhelimista. Tutkimuksien tarkoituksena on selvittää, mitä kuluttajat ajattelevat tuotteista ja minkälainen mainonta myy. Toisin sanoen, miten oma tuote kannattaa brändätä.
Suvi muistaa ryhmäkeskustelun, jossa analysoitiin juustokakun uutta pakkausta.
”Idea innosti koko haastateltavaa porukkaa, kunnes päästiin koemaistamiseen. Liian vaalea ja luonteeton kevytkakku näytti styroksikiekolta ja maku oli yhtä valju. Olen nähnyt niitä kaupassa. Ei tee tippaakaan mieli ostaa.”
Ryhmäkeskustelujen osallistujat haalitaan yrityksistä, oppilaitoksista ja jopa suoraan kadulta. Jos on kerran osallistunut, tulee kutsu helposti uudelleen. Rahattomat opiskelijat ovat kiitollinen yleisö, ja ainejärjestöjen listoille putkahtelee tutkimuksiin houkuttelevia viestejä yhtä mittaa.
”Raha on tietysti tärkein syy osallistua, mutta jos jotain ikävää joutuisi tekemään, niin enhän minä niihin lähtisi. Jos ei ole paskaakaan tekemistä, niin mikäs siinä. Parhaimmillaan keskustelut ovat todella mielenkiintoisia”, sanoo Tapio .
Ryhmäkeskustelujen palkkiot vaihtelevat. Tarjolla on harvoin käteistä, ennemminkin rahanarvoista tavaraa ja monen koon lahjakortteja.
Veteraanikeskustelijat tietävät, mihin kannattaa panostaa. Suvi kertoo, että parhaat palkkiot saa haastatteluista, jotka liittyvät asuntokauppaaikeisiin ja rakennuttamiseen.
”Kun hommaa on hetken seurannut, ymmärtää, ettei alle 30 euron lahjakortista kannata innostua”, hän sanoo
Myös Tapiolla on selkeät mieltymykset.
”Kerran oli kuoharia ja viiniä palkkiona, keskustelun aiheena olivat kuohuviinit. Se oli kehno korvaus, koska kaikki eivät suinkaan olleet hyviä viinejä. Tutkimuksen teettäjä oli ilmeisesti Elysée, jota oli ympätty mukaan pakettiin. Olisin ottanut mieluummin rahaa.”
Maija ei puolestaan nirsoile. Hän osallistui kerran Coca-colan tutkimukseen, vaikka nettosi vain t-paidan. Vaivanpalkaksi hänelle on annettu myös suklaata, jukurttia, jäätelöä, leipää ja leffalippuja.
Kuinka objektiivisia keskustelututkimukset voivat olla? Tuloksethan riippuvat siitä, millaisia henkilöitä ryhmiin otetaan mukaan.
Pipsa Snell Tutkimuspalvelu Pipsa Snell Oy:stä kertoo, että ennen jokaisen tutkimuksen aloittamista sovitaan tilaajayrityksen kanssa, millaisin kriteerein haastateltavat valitaan. Sitten rekrytoija tarkistaa puhelimitse vastaajalta, että hän täyttää asetetut vaatimukset. Haastateltavilta edellytetään yleensä omakohtaista kokemusta tutkittavan tuotteen käytöstä.
Joskus palkkio saattaa kuitenkin houkuttaa pieneen vilppiin.
Maija kertoo käynnistään vitamiini- ja hivenaineaiheisessa keskustelussa.
”Kutsussa sanottiin, että vitamiineja pitää ottaa vähintään kerran viikossa. Valehtelin, että otan, vaikken todellisuudessa käytä niitä juuri koskaan. Haastattelussakin jouduin sitten kaunistelemaan totuutta, kun en aiheesta paljoa mitään tiennyt.”
Tapiollekin riittää, että on edes joskus kokeillut haluttua tuotetta.
”Rankasti en ole joutunut valehtelemaan. Aina voi sovittaa itsensä kohderyhmään.”
Tutkimusfirmat vaativat yleensä myös, että osallistujan edellisestä keskustelukerrasta on kulunut kuusi tai joskus kaksitoistakin kuukautta. Tästä todellinen keskusteluammattilainen ei juuri piittaa.
”Olen käynyt keskusteluissa useammin kuin olisi saanut. Joskus sain kutsujalta ohjeen olla hiljaa, jos sitä kysytään haastattelutilanteessa. Ilmeisesti ryhmien kokoamisessa on omat niksinsä”, kertoo Matti .
Myös Suvin omatunto joustaa tarvittaessa.
”En ole täysin kylmäpäisesti tuossa kusettanut, mutta vähän sinnepäin kuitenkin.”
Timo Nurmi
Kuvitus Janine Rewell
