06. lokakuuta 2006
Teksti:

Ylistetty suomalainen peruskoulujärjestelmä täyttää yhä harvemman vanhemman toiveet. Ainakin, jos on uskominen Opetushallitusta. Sen mukaan yhä useampi vanhempi tiedustelee mahdollisuutta siirtää lapsensa kotiopetukseen. Peruskoulutusyksikön suunnittelija Erja Vitikka kertoo, että kotiopetusta koskevat kyselyt ovat kuluvan vuoden aikana moninkertaistuneet niin, että voidaan puhua pienimuotoisesta buumista.
    Valtaosa lisääntyneistä kyselyistä tulee haja-asutusalueilta, joilta on lopetettu kouluja. Tilastokeskuksen mukaan 144 peruskoulua tai peruskouluasteen erityiskouluja lakkautettiin tai yhdistettiin toiseen oppilaitokseen vuonna 2005.
    ”Vanhemmilla herää kiinnostus pitää lapsi mieluummin kotona kuin lähettää hänet kymmenien kilometrien päähän kouluun”, Vitikka sanoo.
    Todellisen kotiopetustrendin vahvuutta on vaikea arvioida, sillä keskitettyä kuvaa koulun ulkopuolella opetettavien lapsien määrästä ei ole Suomessa kenelläkään. Suuntaa antavia lukuja odotetaan ensi vuoden maaliskuussa, jolloin lääninhallitusten asiaa koskeva selvitys valmistuu.

Yhdysvalloissa kotiopetuksen suosio on 2000-luvulla kasvanut räjähdysmäisesti. Kotiopetuksessa olevien amerikkalaislasten määrä on liittovaltion väestötilastokeskuksen (U.S. Cencus Bureau) mukaan noussut 1990-luvun lopun 800 000:sta reilusti yli miljoonaan. Tämä vastaa yli kahta prosenttia kaikista maan kouluikäisistä lapsista.
    Viime aikoina vapaamman opetuksen puolesta Suomessa on puhunut juuri USA:sta mallia hakenut niin sanottujen demokraattisten koulujen liike. Tavoitteissaan se korostaa lapsen omaa motivaatiota, luottamusta yksilöön ja demokraattista päätöksentekoa.
    Käytännössä tämä tarkoittaa koulunkäyntiä, jossa oppilas opiskelee omin päin ja ottaa yhteyttä opettajaan, jos tuntee siihen tarvetta. Opiskelua koskevat päätökset tehdään demokraattisissa kokouksissa, joissa oppilailla ja henkilökunnan edustajilla on yksi samanarvoinen ääni.
    ”Peruskoulun suurin ongelma on passivointi. Ihminen joutuu istumaan 12 vuotta paikallaan ja tekemään mitä käsketään. Usein aikuisiällä on sitten vaikeuksia päättää, mitä haluaa tehdä”, sanoo pääkaupunkiseudulla toimivan demokraattisen Feenikskoulun perustaja Marko Koskinen.
    Viime vuonna perustetulla Feenikskoululla on tällä hetkellä reilut kymmenen oppilasta ja vuoden loppuun mennessä tavoitteena on rikkoa kolmenkymmenen oppilaan raja. Samantyyppisiä demokraattisia kouluja on viimeisten parin vuoden aikana perustettu pääkaupunkiseudun ohella myös Tampereelle. Suunnitelmia on lisäksi Turussa ja Lahdessa.
    Tavallisen koululaitoksen opetusta liikkeen puuhamiehenä tunnettu Koskinen luonnehtii sirpaleiseksi pintaoppimiseksi.
    ”Lapsen tai nuoren pitää saada ottaa enemmän vastuuta ympäristöstään. Omien valintojen tekeminen kasvattaa yksilön itsetuntoa ja auttaa pärjäämään myöhemmin elämässä”, hän sanoo.

Huoli lasten erilaisuuden ja erilaisten kykyjen kunnioittamisesta koulussa on kasvanut myös liikkeen ulkopuolella. Helsingin Sanomien elokuisen kyselyn mukaan noin neljäkymmentä prosenttia suomalaisista kannattaa ainakin jonkinlaisia tasoryhmiä peruskouluun.
    Poliittisista puolueista asiaan on tarttunut selvimmin kokoomus. Se ehdotti toukokuussa julkaistussa koulutusraportissaan oppilaiden ”joustavaa ryhmittelyä” taitojen mukaan ja asettui varovasti kannattamaan yksityiskoulujen kehittämistä peruskoulun rinnalla. Yhdysvalloissa kuumentunut koulutuskeskustelu pyörii ideologisten ja poliittisten kysymysten ympärillä. Polttopisteessä on kysymys evoluutioteorian opettamisesta peruskouluissa. Tyypillinen kotiopetuksessa oleva yhdysvaltalainen onkin liittovaltion väestötilastokeskuksen mukaan keskituloisen valkoihoisen perheen lapsi maan eteläisissä osavaltiossa. Keskuksen tekemissä kyselyissä kotiopetuksen syyksi mainitaan useimmiten opetuksen sisällön vastakkaisuus uskonnolliselle vakaumukselle. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että maahan syntyy vanhoillisen kristillisen oikeiston koulutusputki, joka johtaa kotiopetuksen kautta tiukan ideologisiin yliopistoihin.
    Marko Koskisen mielestä myös Suomessa peruskoululla tehdään piilopolitiikkaa.
    ”Peruskoulun voi sanoa kasvattavan ihmisiä kapitalismiin. Koulun arvot ovat kapitalistisia arvoja.”
    Kärjistäen koululaitoksen voi hänen mielestään sanoa kasvattavan kilttejä työntekijöitä, jotka tekevät mitä käsketään.
    ”Koulussa luodaan liian usein käsitys, että jos vain opiskelee hyvin niin elämästä tulee automaattisesti hyvää.”
    Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen professori Matti Meri ei jaa Koskisen näkemystä peruskoulun passivoinnista.
    ”Tämä lahjakkuuksien hukkaaminen peruskoulussa on myytti, jolle ei oikein löydy perusteita”, Meri sanoo. ”Kyllä peruskoulussa tavoitellaan nuoren osalta aivan samaa kokonaispersoonallisuuden kasvua ja itsenäisyyttä kuin mistä kotiopetuksen tai muiden vaihtoehtoisten mallien kannattajat puhuvat.”
    Meren mukaan nykyisessäkin peruskoulumallissa erilaisilla erityisopetusmalleilla lahjakkaille tai muille erityishuomiota tarvitseville oppijoille voidaan antaa heidän tarvitsemansa huomio.
    ”Ihminen on sosiaalinen olio, joka tutkimusten mukaan oppii parhaiten toimiessaan heterogeenisessä ryhmässä eikä itsekseen.”

Jussi Pullinen
Kuvitus Anna Sailamaa