06. lokakuuta 2006
Teksti:

Helsingin yliopiston sivuilla markkinoidaan näyttävästi tilausgraduja eli opinnäytetyön tekemistä toimeksiannolla. Teknisillä ja kaupallisilla aloilla tilausgraduja on tehty jo pitkään, mutta ovatko ne nyt myös yliopistojen arkea?
    ”Meillä ei ole tilastoja siitä, onko ilmiö yleistynyt”, yliopiston rekrytointipalvelun työelämäneuvoja Heidi Hiltunen kertoo. Hänen tuntumansa kuitenkin on, että niitä tehdään aiempaa enemmän. Vuonna 2005 valmistuneille tehtyyn kyselyyn vastanneista liki 14 prosenttia kertoi tehneensä gradun tilauksesta.

Koska lukuja ei ole, on vertailu tiedekunnittain ja eri yliopistojen välillä vaikeaa.
    ”Maatalous- ja metsätieteellisessä sekä erityisesti valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän ja taloustieteen laitoksilla tilausgraduja tehdään keskimääräistä enemmän”, Hiltunen arvioi. Taloustieteen laitoksella tilausgraduja tehdään esimerkiksi elintarviketeollisuuden yrityksille, viestinnän laitoksella gradut käsittelevät usein yritysten viestintää.
    ”Vuosittain laitokseltamme valmistuu 35-40 gradua, ja niistä noin viisi on toimeksiannolla tehtyjä”, kertoo viestinnän laitoksen johtaja Esa Väliverronen.
    Kaikki toimeksiantajat eivät ole yrityksiä: viestinnän professori Leif Åberg mainitsee esimerkkinä Kuluttajavirastolle tehdyn tutkimuksen product placementista eli tuoteasettelusta.
    Saako toimeksiannon avulla sitten helpommin jalkansa työelämään? Siitä ei yliopistolla ole tietoa. Rekrytointipalvelussa oletetaan kuitenkin, että toimeksiannolla tehty gradu on etu työmarkkinoilla. Toisaalta osa tilausgradun tekijöistä on jo valmiiksi töissä firmassa, jolle gradu tehdään.

Yliopiston rekrytointipalvelut koordinoivat vain toimeksiannolla tehdyn gradun yhtä rahoitusmuotoa, lahjakirjamenettelyä. Viime vuonna lahjakirjalla gradunsa teon rahoitti vain noin kolmisenkymmentä opiskelijaa. Muut toimeksiannolla gradunsa tehneet rahoittavat työnsä konsulttipalkkiolla, työsuhteessa tai toiminimellä laskuttamalla.
    Yliopiston kehittämässä lahjakirjamallissa opinnäytetyön toimeksiantaja tekee lahjoituksen Helsingin yliopiston rahastoille. Vuonna 2005 lahjakirjan summan keskiarvo oli 4647 euroa, josta 90 prosenttia saa gradun tekijä. Viisi prosenttia menee yliopistojen rahastojen kustannusten kattamiseen, toiset viisi prosenttia gradun tekijän laitoksen muuhun tieteelliseen toimintaan.
    Kymmenen prosentin siivun menettäminen rahoituksesta harmittaa niitä lahjakirjan kautta rahoituksen hankkineita opiskelijoita, jotka ovat selvittäneet kaiken työn tekoon liittyvän omatoimisesti.
    Viestinnän gradua toimeksiannolla tekevän Tapio Pesolan mielestä kymmenen prosentin siivua lahjakirjarahoituksesta ei voi perustella ainakaan hallintokuluilla.
    ”Rekrytointipalvelut ehkä välittävät jonkun verran toimeksiantoja, mutta uskon, että suurimmalla osalla kaikki jää oman aktiivisuuden varaan. Yliopisto on vain rahan kierrättäjä”, hän sanoo. Järjestelmä ei kerää opiskelijoilta muutenkaan kiitosta. Gradun toimeksiannolla tehneiden puheissa toistuvat samanlaiset huolet: Netistä löytyy vain silpputietoa. Asiaa tuntevia yhteyshenkilöitä yliopistolta on ollut vaikea löytää. Lahjakirjamenettelyn vaikutuksesta opintotukeen ei ole osattu neuvoa. Aiheen myymiseen tai käytännön ongelmiin apua ei ole löytynyt.
    Myös suomalaisen pankin mediaseurantaa tutkiva Pesola kokee olleensa melko yksin hoitaessaan tilausgradun tekemiseen liittyviä järjestelyjä.
    ”Murehdin, miten saan idean myytyä työpaikalleni ja vakuutettua esimieheni siitä, että aiheen tutkiminen on tärkeä juttu”, hän muistelee.
    Pesola päätti rahoittaa gradunsa lahjakirjamenettelyllä, ja selvitti kaiken järjestelmään liittyvän itse. ”Otin selvää, millaiset laput piti minnekin täyttää viitenätoista kappaleena. Rekryssä neuvottiin, että ohjeet löytyvät netistä.”
    Pesola ei haluaisi valittaa turhia. Kokonaisuudessaan gradun teko toimeksiannolla on ollut suositeltava kokemus.
    ”Harmittaa kuitenkin, että yliopiston panos asiaan oli vähäinen.”

Rekrytointipalvelujen Annamaija Keturi kiistää arvostelun: tietoa löytyy kattavasti internetistä, ja rekrytointipalvelustakin voi kysellä neuvoja.
    ”Viime kädessä vastuu on opiskelijalla”, Keturi muistuttaa.
    Rekrytointipalvelu pyrkii ennen kaikkea markkinoimaan toimeksiantoja työnantajille. Se muistuttaa opiskelijoita siitä mahdollisuudesta, että gradun voi tehdä tilauksesta. Siihen, miten laitoksilla asia hoidetaan, ei rekrytointipalvelun puolella voida vaikuttaa.
    Yksi ongelma Keturin mukaan on, että yliopistolla tilausgradukulttuuria pidetään vielä vieraana. Toisin on Teknillisessä korkeakoulussa, jossa gradua ohjaava professori ja gradun tekijä keskustelevat yhdessä useitakin kertoja, ja toimeksiannolla gradun tekeminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus.
    Tapio Pesola toteaa, että vaikka käytännön asioiden hoito osoittautuikin hankalaksi, on toimeksiannolla tehty gradu kannattava ajatus kaikille, joiden opiskelualaan ja mielenkiinnon kohteisiin se luontevasti sopii.
    ”Haluan uskoa, että toimeksiannoista on hyötyä yliopistolle ja työelämälle. Harmillista, että yliopiston puolelta kaikki on vielä lapsenkengissä.”

Veera Luoma-aho
Kuvitus Hans Eiskonen