06. lokakuuta 2006
Teksti:

Tämä syksy on novellien ystäville juhla-aikaa. Lajin pelättiin jo kuolleen, mutta kuluva kirjasesonki tuo kauppoihin peräti toistakymmentä uutta kokoelmaa. Yksi niistä on Tuuve Aron Merkki.
    33-vuotias Aro on jo konkari lyhytproosan tekijänä. Hän aloitti vuonna 1999 korostuneen katkelmallisten kertomusten kirjoittajana. Vasta ilmestyneen kolmannen kokoelman kertomuksia kutsuu jo ilolla novelleiksi. Niiden kerronta on keskittynyttä ja keriytyy auki yksittäisistä draamallisesti valaistuista hetkistä.
    Aron teoksille tyypillisiä ovat vinksahtaneet henkilöhahmot ja heidän absurdit ajatuskulkunsa. Loogiselle järjettömyydelle perustuvat myös useat Merkki-kokoelman novelleista. Henkilöhahmojen ajattelu pysyy kirkkaana kummallisissakin tilanteissa, jopa kuoleman lähestyessä.

Aron henkilöt ovat tyypillisesti yksinäisiä, myös joukossa. Uuden kokoelman novellit onnistuvat kuvamaan tällaisten henkilöiden hiljaisia kohtaamisia osuvasti.
    Novellissa Eetu outo onnettomuus leikkikoulun pihassa luo yhteyden laiminlyödyn lapsen ja yksinäisen hoitajan välille. Käden luonnollinen jatke -tarinassa taas väärään paikkaan laskeva käsi seksualisoi koripallopelin. Tapahtumat ovat pieniä, mutta kohtaamiset merkittäviä.
    Joskus Aron mielikuvitus yltyy novellin rajoja koettelevaksi farssiksi, kuten novelleissa Pullo ja Grannarna. Jälkimmäisessä luokkarajat ylittyvät kuin kesäteatterissa ikään. Yhteiskunnan ylä- ja alakastia yhdistävät tietenkin maaseutu, armeijatuttavuus ja viina.
    Vanhoillista, voisi sanoa, tai mielikuvituksetonta. Novelli on kuitenkin pakko lukea almodóvarmaisena melodraamana.

Kielenkäyttäjänä Aro on säästeliäisyydessään taituri. Pienillä sanavalinnoilla hän luo hieman liioittelevia, selkeitä ja paljon kertovia henkilöhahmoja.
    Ainoa notkahdus on yksinäisen vanhuksen elämää kuvaava novelli Ei saapuneita viestejä. Vanhuksen murretta imitoimaan pyrkivä kerronta jää keinotekoisen tuntuiseksi. Tosin tässäkin novellissa Aro onnistuu siinä, missä hän on parhaimmillaan. Vanhuksen eristyneisyyttä ja elämän virhepäätelmiä tukevat ajatuskulut ovat järjettömyydessään korostuneina esillä. Eikä näissä ajatuksissa ole mitään tavatonta, mielipuolisuudessaankin ne ovat mitä arkipäiväisimpiä.

Ville Seuri

Tuuve Aro: Merkki ja muita novelleja. WSOY 2006. 202 s.

Kuvateksti: Tuuve Aron Merkki tutustuttaa vinksahtaneisiin henkilöhahmoihin.